Leo Tolstoin Anna Karenina -romaanin (1878) pohjalta on tehty lukuisia elokuvia ja televisiosarjoja. Maailmankirjallisuuden klassikkoihin kuuluva teos kertoo pietarilaisen virkamiehen Aleksei Kareninin (Jude Law) avioliiton murenemisesta, kun hänen vaimonsa Anna (Keira Knightley) rakastuu intohimoisesti kreivi Vronskiin (Aaron Taylor-Johnson). Seurapiirien teennäisen kohteliaisuuden ohjaaja Joe Wright tulkitsee sijoittamalla elokuvan teatterin lavalle. Episodi haastatteli Keira Knightleya Torontossa, missä elokuva sai maailmanensi-iltansa.
Miten tarina päädyttiin kuvaamaan niin kuin se olisi näytelmä?
– Käsikirjoitus oli hyvin realistinen ja uskollinen romaanille. Meidän oli tarkoitus kuvata se Pietarissa. Sitten asiat alkoivat muuttua. Uskon, että Joella oli alusta asti mielessä tehdä elokuvasta hyvin tyylitelty. Kun hän alkoi tutkia 1800-luvun lopun venäläistä yhteiskuntaa, hän oppi mielenkiintoisia asioita. Aristokratia ei puhunut venäjää, vaan ranskaa tai italiaa. Pietari rakennettiin eurooppalaisten kaupunkien esikuvien mukaan, talot sisustettiin ranskalaisittain ja sekä ruoka että vaatteet olivat ranskalaisia, Knightley kertoo Torontossa.
– Kuitenkin kodeissa oli usein venäläisiä huoneita, jotka piilotettiin paneelien taakse kuin ne olisivat olleet hävettävä salaisuus. Nämä yksityiskohdat saivat Joen ajattelemaan ihmisiä esittämässä koko ajan roolia todellisen minuutensa tukahduttaen. Jos ihmiset esittivät koko ajan jotain muuta kuin mitä he olivat, niin ehkä heidät oli syytä sijoittaa teatterin lavalle.
Ohjaajan symbolismi heijastuu myös puvustuksessa.
– Jacqueline Duran (Sovitus, Ylpeys ja ennakkoluulo) on fantastinen puvustaja. Hän ei ole kaavoihin kangistunut, vaan lähtee kehittelemään puvustusta hahmon kautta. Puhuin hänen kanssaan Annasta tuntikausia. Näimme hänet häkkiin suljettuna lintuna, jota ympäröi kuolema. Niinpä käytimme hänen vaatteissaan turkiksia ja kuolleiden lintujen siipiä. Huntu ja alusasut edustavat häkkiä. Elokuvassa on paljon viittauksia alusvaatteisiin. Esimerkiksi monet päällysvaatteet tehtiin lakanoista tai kankaista, joista voisi tehdä myös alusvaatteita. Seksin ja kuoleman jatkuva läsnäolo kuvastui näin puvustuksesta, samoin kuin Annan uskomaton turhamaisuus, kuvailee Knightley.
Anna Karenina on jo kolmas kerta, kun Knightley työskentelee Joe Wrightin kanssa. Yhteistyön luulisi sujuvan tässä vaiheessa jo mutkattomasti.
– Olen todella onnellinen, että minulla on hieno luova työsuhde Joe Wrightin ja hänen koko tiiminsä kanssa. Minua olisi pelottanut tehdä tämä elokuva tuntemattomien ihmisten kanssa. Joe vaatii työtovereiltaan 150-prosenttisen panostuksen, mikään muu ei kelpaa. Olimme kuitenkin kaikki valmiita hyppäämään alas kalliolta hänen kanssaan. Tolstoin romaanista on tehty niin monta filmatisointia, että siitä oli löydettävä jotain uutta ja rajoja rikkovaa. Meni syteen tai saveen, mutta ainakin yritimme.
Yksi rajoja rikkova ratkaisu oli korostaa tarinan aikakauden teatraalisuutta.
– Yleisön on lupa käyttää teatterissa luovuuttaan ja mielikuvitustaan. Katsojat ovat mukana näytelmän luomisprosessissa, sillä usein lavalla on hyvin minimaalinen lavastus. Elokuvissa olemme taas tottuneet siihen, että kaikki on valmiiksi pureskeltu. Meitä kaikkia viehätti ajatus saada elokuvayleisö osaksi luovaa teatteriprosessia ja käyttämään mielikuvitustaan. Elokuvan sisäistäminen vaatii sitä, koska se on niin tyylitelty. Kun kohtaus muuttuu, lavasteet kirjaimellisesti revitään uusien tieltä. Makuuhuonekohtauksessa katsojat saattavat nähdä vain sängyn lavalla, mutta minä näin koko huoneen kalustettuna. Näyttelijöihin nämä valinnat eivät vaikuta, sillä joudumme joka tapauksessa kuvittelemaan ympäristömme.
Haastattelu: Johanna Juntunen
Lue lisää Anna Kareninasta uudesta Episodista 12/2012