Moni odotti uutta Kingsman-elokuvaa kuin kuuta nousevaa. Tunnelma kuitenkin hyytyi, kun selvisi, että sarjan seuraava elokuva olisikin ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva esiosa. Matalatkaan odotukset eivät kuitenkaan pelasta vastikään Disney+ -palvelussa ja tallenteella julkaistua The King’s Mania, joka tuntuu lähinnä sylkäisyltä kaiken sen päälle, mitä aikaisemmat elokuvat ovat vaivalla rakentaneet.
Elokuvan rakenne rönsyilee pahasti. Jo alusta alkaen on selvää, että ohjaaja-käsikirjoittaja Matthew Vaughn on halunnut lähteä tekemään jotain aivan uudenlaista. Sellaista elokuva ei kuitenkaan ole. Piinaavan pitkästyttävä sotaelokuva ei ole millään mittapuulla mielenkiintoinen tai edes hauska katseltava. Kingsman-brändäys tuntuu lähinnä epätoivoiselta tavalta saada katsojat kyytiin tähän haukotusten vuoristorataan.
Ensimmäinen maailmansota on käsitelty elokuvahistorian aikana jo ihan muutamaan otteeseen, joten sen tapahtumien nostaminen The King’s Manin pääasialliseksi juoneksi on jo alkujaan kiistanalainen päätös. Aihealueessa, jota on vuosien varrella käsitelty kauniisti ja ammattitaitoisesti, piilee totta kai vielä potentiaalia, kuten Bond-leffa Skyfallistakin tuttu Sam Mendes taidokkaasti näytti parin vuoden takaisella Taistelulähetit – 1917 -elokuvallaan. Monelle tuttu aihe on kuitenkin koluttu jo niin syvältä, ettei yksikään The King’s Manin tekemistä päätöksistä tunnu erityiseltä. Sarjan aikaisemmista osista tuttu sydän on selkesti jäänyt matkan varrelle, sillä kovilla näyttelijänimillä varustettu elokuva on myös yksi sieluttomimmista pitkään aikaan.
Edes elokuvan pääosassa nähtävä Ralph Fiennes ei sykähdytä läheskään samalla tavalla kuin ikonisena Lordi Voldemortina, tai edes niin surulliselta kuin tämä kuulostaakin, Lego Batman Elokuvan Alfredina. Fiennes on hyvin hajuton ja mauton, kuten on suuri osa muustakin repliikinsylkijöistä. Mukana nähdään myös vuodelta nakki ja muussi muistettavan Hannu ja Kerttu – noitajahti -elokuvan Gemma Arterton, joka on sittemmin tehnyt rooleja milloin missäkin roskassa. Vaikka Arterton ei ole missään nimessä huono, ei hänenkään esitys juuri vakuuta, sillä käsikirjoituksen ongelmat ovat syvällä, eivätkä niinkään hahmojen ympärillä.
Mitä The King’s Manin sitten olisi pitänyt olla? Lähtökohtaisesti se olisi voinut olla edes hauska. Kingsmanin tavaramerkkihuumoria ei elokuvassa juuri viljellä, vaan aika käytetään lähinnä harvinaisen ilottomaan sotasähellykseen. Kun teksti on kuivaa kuin isoisän kaapista löytyvä kanelikorppu, eikä hahmotkaan ole mielenkiintoisia, on vaikea lähteä tekemään toimivaa komediaa taikka sitten elokuvaa. Se ei selkeästi ollut tavoite, sillä jos oli, niin luoja auttakoon tätä studiota.
Vaikka elokuva kompasteleekin jatkuvasti, nähdään sen viimeisellä puolella tunnilla kevyitä valonpilkahduksia ja hentoja kosketuksia kohti sarjan todellista luonnetta. Kaikki kuitenkin kariutuu, kun leffa heittää ilmoille vuosisadan typerimmän juonenkäänteen, jonka itsestäänselvyyttä sadattelee vielä lopputekstien rullattua.
Elokuva on julkaistu dvd:nä ja blu-rayna (myös 4), ja se on nyt katsottavissa myös Disney Plus -suoratoistopalvelussa. Levyllä lisäksi koosteita.
Niklas Tirkkonen
Elokuva ★★
Ekstrat ★★★
