Episodi tavoitti Arrested Development -sarjan luoneen Mitchell Hurwitzin ja kysyi komediasarjan siirtymisestä verkkopalvelu Netflixiin.
Alun perin kolme kautta kestänyt Arrested Development -tv-sarja (2003–2006) sai tänä kesänä jatkoa Netflixissä. Suomessa Sukuvikana tunnetun komediasarjan koko 15 jaksoa kattanut neljäs sesonki julkaistiin toukokuussa Netflixin muiden sarjojen tavoin kertalaakista nähtäville.
Sarjan vakionäyttelijöihin kuuluvat Jason Bateman (Lomaterapiaa, Kaameat pomot) ja Michael Cera (Juno, Scott Pilgrim vastaan maailma) tunnetaan nykyään paremmin elokuvarooleistaan, joten siitäkin syystä tekijöiden yhteenkokoontumisessa oli ongelmia. Kaikki eivät ehtineet yhtä aikaa kuvauksiin, joten sarjan rakennetta muokattiin sen mukaisesti. Perinteisemmän sarjamuodon sijaan kukin jakso keskittyi yhteen henkilöön ja samoihin tapahtumiin viitattiin eri jaksoissa. Innokkaimmat fanit ovatkin leikanneet kaudesta kronologisen, helpommin lähestyttävämmän version.
Lontoossa käymässä ollut Arrested Developmentin luoja, myös neljännen kauden jaksoja ohjannut ja käsikirjoittanut Hurwitz soitti Suomeen kertoakseen lisää sarjan siirtymisestä Netflixille ja mitä muutto tarkoitti itse sarjalle.
Kuinka sarja päätyi perinteisemmän kaapelikanavan sijaan Netflixiin?
MH: Elämän kallistuminen ja yleinen työllisyystilanne pakottivat harkitsemaan vaihtoehtoja. Kulutustottumukset sarjojen osalta ovat muuttuneet ja fanit ovat siirtyneet kaapelikanavilta verkkoon. Itsekin katson nykyään ohjelmia sängyssä tabletin kautta. Vaikka siirto itsessään ei ollut minun valintani (rahoittajilla on valtaa), uskoimme, että Netflixin avulla tavoittaisimme suuremman yleisön.
Tuliko näyttelijöiltä kommentteja tai moitteita verkkoon siirtymisestä?
MH: Kun päätimme yhteistyöstä Netflixin kanssa, emme odottaneet, että siitä kasvaisi nykyisenkaltainen merkittävä tekijä House of Cards -sarjoineen. Silti muun muassa Jason Bateman oli innoissaan asiasta.
Mitä uusia mahdollisuuksia Netflixiin siirtyminen antoi neljännelle kaudelle?
MH: Ero viikoittaiseen tv-julkaisuun on siinä, että kahden hitaamman jakson jälkeen katsoja tuskin katsoisi enää kolmannella viikolla, mutta verkossa heillä on mahdollisuus edetä ja jatkaa katsomista heti. Kaikkien jaksojen yhtäaikainen julkaisu mahdollisti korkeammat tuotantoarvot, kun pystyimme kuvaamaan esimerkiksi yöjuhlallisuuksia kerralla useampaan jaksoon. Pystyin päivittämään aiempaa jaksoa, vaikka olimme tekemässä jo seitsemättä. Vapaus katsella jaksot haluamassaan aikataulussa tarkoitti, että jaksojen ei tarvinnut olla itsenäisiä. Sain alustaa eri tilanteita yhteen suurempaan ja pitkäkestoisempaan tarinaan. Kun oli kyse luovuudesta ja uskalluksesta, Netflix oli minua kunnianhimoisempi. He halusivat, että vien hulluimmat ideani vielä pidemmälle ja unohdan rajoitteet luodessani sarjalle jatkoa.
Hurwitz oli innoissaan saadessaan yhteyden Suomeen, ”yhden Netflixin alkuperäissarjan kuvauskohteeseen”. Valitettavasti koko puhelun ajan sivulauseissa pyörinyt pohdinta sarjan nimestä kirkastui lopulta Lilyhammeriksi, Norjan Lillehammeriin sijoittuvaksi rikossarjaksi.
(Episodi/JaniSvensk)
Juttu on aiemmin julkaistu Episodin printtinumerossa 8/13. Kuva Netflixiltä.