Pirkka-Pekka Petelius: ”Rampe on se kiltein ja alistetuin suomalainen mies”

23.12.2014 09:00

Pirkka Pekka Petelius nähdään Rampena Sinikka ja Tiina Nopolan tarinaan perustuvassa elokuvassa Eila, Rampe ja Likka, joka tulee teattereihin tapaninpäivänä.

Teksti: Jussi Huhtala
Kuva: Markus Paajala

Petelius kuvaa Rampen hahmoa perussuomalaiseksi.

– En tarkoita poliittisesti, vaan Rampe on yksi osa suomalaista miestä. Rampe on se kiltein, tunnollisin, rehellisin, ahkerin – ja alistetuin mies.

Rampe ei kuitenkaan tunnu millään lailla kärsivän asemastaan.

– Hän on alistunut niin pitkälle, että se on hänen kolonsa tässä maailmassa.

Roolihahmon filosofia on Peteliuksen mukaan kirjoitettu roolin sisälle ja esimerkiksi siihen, mitä Rampe sanoo Riku Niemisen esittämälle vävykokelas Pirkalle.

– Rampe kertoo että hän kaipaa miesseuraa. Millä tavalla parisuhteessa ollaan onnellisia? Sillä tavalla ettei puhuta liikaa. Olet hiljaa ja myöntelet. Hänhän kertoo koko sen henkilön onnen ja tragedian. Se on kaikki siinä samassa.

Petelius kertoo että Heidi Heralan esittämä Eila on Rampen kanssa vakka ja kansi. He tarvitsevat toisiaan.

– Kumpikaan ei tule yksin toimeen, eivätkä he riitele, vaikka se on semmoista naljailua että ’pitikö toiki ny sanoa’. Mutta se on juuri sitä heidän onneaan ja arkeaan!

Eilan ja Rampen hahmot yhdistetään vahvasti hämäläisyyteen. Petelius ei kuitenkaan koe sitä mitenkään keskeisenä asiana.

– Se voisi olla muultakin murrealueelta, mutta hämäläisyys istuu tuohon oikein hyvin. Hämäläisistä sanotaan että ne on hitaita, eli se tulee siinä ohessa, mutta tuo murrehan on tapa ajatella ja suhtautua asioihin.

Kesäisiin maisemiin sijoittuvaa Eilaa, Rampea ja Likkaa oli Peteliuksen mielestä niin mukava tehdä, että se tuntui suorastaan lomailulta. Lomaa Petelius ei ole juuri ehtinytkään tänä vuonna pitää, mutta hän ei sellaista ole edes kaivannut. Hän pitää näyttelemistä elämäntapana.

– Näytteleminen ei ainoastaan ota vaan myöskin antaa samaan aikaan. Nimenomaan tämä proggis oli laturi, jossa oli tosi kiva olla. Hyvä mieli on tärkeätä kun tehdään elokuvaa tai teatteria. Se ei ole edes tyylilajikysymys. Mitä synkempiä juttuja tehdään, sen parempi yhteishenki pitää porukassa olla.

Lisää luettavaa