Mikä Sofi Oksasen kirjassa ja näytelmässä teki sinuun vaikutuksen?
Minua kiinnosti Viron historia, mutta ennen kaikkea oli tärkeätä kertoa tämmöinen tarina. Miesten elokuvia ja aiheita on niin paljon. Tässä oli naisten selviytymistarina maailmassa, jota ei ollut käsitelty elokuvissa. Se oli minusta äärimmäisen kiinnostavaa. Tietysti olisi myös valheellista olla toteamatta sitä, että kirjan menestys teki siitä kiinnostavan.
Sofi Oksanen toimi tuottajana elokuvassa. Mikä hänen roolinsa oli tuotannossa?
Sofi on antanut vapaat kädet, mutta olisi tietysti ollut hullua, jos en olisi antanut Sofin lukea käsikirjoitusta ja pyytänyt häneltä kommentteja.
Olet laatinut käsikirjoituksen Marko Leinon kanssa. Voisitko kertoa jotain käsikirjoitusprosessista.
Tykkään käyttää toista käsikirjoittajaa mukana, ja tässäkin tapauksessa kerroin temaattisesti kohtaus kohtaukselta Markolle mitä ajoin takaa. Samalla annoin Markolle vapauden tehdä ensimmäisen version. Me emme yhdessä kirjoittaneet koskaan, vaan hänen ensimmäisen versionsa jälkeen minä kirjoitin kaikki loput versiot. Viimeiseksi, kun näyttelijät on valittu ja lukuharjoitukset tehty, kirjoitan roolihahmot aina uudestaan, koska olisi typerää olla ottamatta näyttelijän omaa minää mukaan roolihahmoon.
Oliko pohjana romaani vai näytelmä?
Enemmän kirja. Itse asiassa ensimmäinen reaktioni oli se, että olisin käyttänyt aika paljon näytelmää. Mutta näytelmä oli niin pienimuotoinen, että halusin siihen hengittävyyttä. Menin lopulta syvälle kirjan juonimaailmaan tästä syystä. Näytelmää ei oikeastaan ollut mukana lopulta ollenkaan.
Millaista visuaalista tyyliä hait elokuvaan?
Lähdin siitä, että elokuva ei olisi musiikkivideo- tai mainosmainen. Enemmän linjaukset liittyivät realismin tuomiseen. En halunnut aikakausissa näyttää mitään plansseja. Halusin että 40-luvulla on eri look kuin 90-luvulla ja että katsoja ymmärtää, että nyt siirryttiin.
Joissakin otoksissa näkyi tyylikeinona kuvan reunoilla eräänlaista sumeutta. Kertoisitko siitä?
Rakennutimme elokuvaa varten linssit, joita kutsutaan leikkimielisesti nimellä Ranex, kuvaaja Rane Ronkaisen mukaan. Halusin tematiikan takia tuoda hengästystaukoja ja ehkä pikkuisen runollisuuttakin siihen ja lisätä romantiikkaa tällä suttuisuudella.
Olet Yhdysvalloissa tottunut tekemään isoja tuotantoja. Riittikö Puhdistuksessa resurssit ja budjetti?
Sain ne resurssit, jotka halusin. Tässä oli suomalaiseksi iso budjetti, ja käytettiin paljon rahaa laadun tekemiseen. Minullahan ei ollut isoja sotakohtauksia. Enemmänkin käytettiin rahaa siihen, että meillä oli tarpeeksi kuvauspäiviä, ja se on ehdottomasti kilpi, jonka taakse en voi mennä.