Idea elokuvasta muusikko Robbie Williamsin elämästä alkoi kyteä ohjaaja Michael Graceyn mielessä jo vuosia sitten. Hän oli tuolloin kuvaamassa vuoden 2017 The Greatest Showman -musikaalia. Sen päätähti Hugh Jackman mietti, olisiko elokuvan musiikki yhtä mukaansatempaavaa kuin Robbie Williamsin kappaleet.
– Hän kysyi, että pitääkö se yleisön koukussaan kuten Robbie Williamsin musiikki. Ja että onko se yhtä viihdyttävää. Kaikista maailman artisteista hän valitsi Williamsin, Gracey muistelee Los Angelesissa.
Australialaisohjaaja halusi vakuuttaa Jackmanin. Graceyn lakimiehen tytär on Williamsin vaimon ystävä, ja sitä kautta ohjaaja sai popmuusikon yhteystiedot ja sopi tapaamisen.
– Yhtenä sunnuntaina soitin Robbien ovikelloa. Kerroin hänelle popahtavasta ja teatraalisesta musikaalistamme ja pyysin häntä kuuntelemaan kappaleet. Sen jälkeen kysyin, voisiko hän kertoa mielipiteensä Hughille videopuhelussa. Se vakuutti Hughin, ja hän teki The Greatest Showmanin.
Osuma omaan nilkkaan
Ensitapaaminen Graceyn ja Williamsin kanssa syveni ystävyydeksi. Williams alkoi kertoa elokuvantekijälle tarinoita elämästään.
– Muutaman kerran jälkeen ehdotin, että nauhoittaisimme puheet. Tiesin, että hänellä on äänitysstudio kotona. Silloin en kuitenkaan vielä tiennyt, mitä materiaalilla tehdään. Sanoin, että ehkä se on sitä varten, että hän voi kuunnella tarinansa vanhainkodissa.
He jutustelivat puolentoista vuoden ajan joka kerta, kun Gracey kävi Los Angelesissa. Siinä vaiheessa ohjaaja oli vakuuttunut, että haluasi luoda erilaisen ja ainutlaatuisen elämäkerran yhdestä aikamme menestyneimmästä brittimuusikosta.
– Kuuntelin juttutuokioitamme uudestaan ja huomasin, että Robbie mainitsi moneen otteeseen, että häntä ohjattiin kuin apinaa. Tai että sillä ei ollut mitään väliä, mitä hän ajatteli tai sanoi, sillä kukaan ei välittänyt, koska hän oli vain esiintyvä apina. Hän sanoi sen niin monta kertaa, että ajattelin, että hän näki itsensä niin.
Siitä Gracey sai idean kuvata Williamsin apinana.
– Elokuva on hänen tarinansa, ja se kerrotaan hänen näkökulmasta niin kuin hän näkee itsensä, ohjaaja selittää.
Päätöksellä oli tosin negatiivinen vaikutus: se vaikeutti yhteistyökumppaneiden ja rahoittajien löytämistä.
– Ensin rahoittajat olivat innoissaan elokuvasta Robbie Williamsista, ja he kyselivät vain, kuinka paljon tarvitsen rahaa. Tarjoukset loppuivat, kun he kuulivat, että Robbie nähdään koko elokuvan ajan apinana.
Apina selässä
Apuun tulivat Australian valtion ja elokuvateollisuuden kumppanuusorganisaatio Ausfilm sekä Victorian osavaltio. Kuvauksia helpotti se, että Graceyn kotikaupungissa Melbournessa sijaitsevaan Docklands-studioon oli juuri rakennettu kuvauskompleksin isoin yksittäinen studio, Stage 6. Mukaan saatiin myös animaatioon ja erikoistehosteisiin erikoistunut uusiseelantilainen Weta FX, joka sai tuotantokannustinta Australiasta.
– Kun Weta tuli mukaan, pystyin näyttämään ensimmäiset visualisoinnit rahoittajille. He alkoivat taas uskoa projektiin.
Gracey uskoo, että lopulta apinahahmoon on helpompi samastua kuin jos Robbie Williams olisi nähty ihmisenä.
– Siinä on jotain primitiivistä. Lapsiapina on lutuinen ja aikuinen apina voimaannuttava, kun hän hyväksyy vaikean suhteen isäänsä.
Hänen mielestään yleisö tuntee enemmän empatiaa eläimiä kuin ihmisiä kohtaan.
– Ajattelen, että näemme alkoholin ja huumeiden väärinkäytön pahempina, kun kysymyksessä on eläin. Meistä on tullut kyynisempiä ihmisten kärsimyksiä kohtaan, mutta haluamme suojella eläimiä.
Gracey kehuu Williamsia rohkeaksi, koska tämä antoi luvan näyttää tilanteet epämukavina.
– Siinä on jotain todella häiritsevää, kun apina vetää kokaiinia, mutta emme halunneet kaunistella kohtausta. Eikä siinä ollut mitään lumoavaa, miten Rob käytti päihteitä yrittäessään paeta mielenterveysongelmiaan.
Let Me Entertain You
Ennen kuin Robbiesta tuli Wetan tiimin käsittelyssä apina, muusikkoa esitti kuvauksissa brittinäyttelijä Jonno Davies. Hän tiesi alusta asti, että lukuun ottamatta yhtä pientä kohtausta My Way -kappaleen aikana, häntä ei nähdä elokuvassa. Silti hän eläytyi rooliin täysillä.
– Hän löysi pienetkin yksityiskohdat, kuten Robbien olkapäiden ja suunpielien liikkeet. Pyysin, että Wetan työntekijät kunnioittaisivat Jonnon roolisuoritusta.
– Jonno ja Robbie hioivat My Way -kappaleen koreografiaa. Muita kohtauksia varten Jonno katsoi, miten Rob liikkui videoilla. Suurimmaksi osaksi sen takia, että [50-vuotias] Rob ei voi enää liikkua samalla tavalla kuin nuorena.
Gracey muotoili tarinan ennen kuin valitsi elokuvassa esitettävät kappaleet.
– Olen aina sanonut, että laulaa pitää vasta sitten, kun sanat eivät riitä. Se tapahtuu usein epätoivon hetkellä, kun ei enää osaa pukea ajatuksia sanoiksi tai kun on yltiöpäisen iloinen ja laulu on ainut tapa ilmaista tunteita. Laulun avulla voi kertoa joskus paljon enemmän kuin dialogin.
Valitut kappaleet ja tanssinumerot vievät tarinaa eteenpäin. Ne havainnollistavat kokemuksia. Esimerkiksi She´s the One on omistettu Williamsin nuoruuden kihlatulle, popmuusikko Nicole Appletonille.
– Robbie suojelee sitä aikaa elämästään. Hän kertoi minulle heidän tarinansa, mutta sanoi, että en saa käyttää sitä elokuvassa ilman Nicolen suostumusta. Nicole luki käsikirjoituksen ja piti sitä kauniina. Hän piti siitä, miten osa heidän suhteestaan kerrottiin tanssin kautta.
– Elokuvan kaikista vaikein kohtaus minulle oli suhteeni entisen kihlattuni Nicole Appletonin kanssa. Kaikki muut elokuvassa mainitut ihmiset tekivät jotain minulle ja minusta on okei, että heistä nähdään myös vähemmän mairittelevia puolia. Mutta suhteessa Nickin kanssa minä olin huono ihminen ja hän oli hyvä. Hän koki huonoimman version minusta. Häpeän vieläkin tekemisiäni, Williams kertoo.
Elokuva näyttää, kuinka Williams hakee rakkautta ja hyväksyntää muiden kautta.
– Miellyttämisen ja hyväksynnän tarve on yksi syistä sille, miksi kaikki eivät selviä kuuluisuudesta. Huolestuttavaa on se, että tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa on jokainen lapsi sosiaalisessa mediassa. He toivovat rakkautta ja huomiota ja luovat omakuvaa kommenttien kautta. Senkin takia on tärkeää näyttää hahmo, joka haluaa olla rakastettu mutta tuskailee itseinhon ja omien demoniensa kanssa, Gracey pohtii.
Hän pyysi Williamsia kirjoittamaan elokuvan loppuun kappaleen, joka kannattelee yleisöä.
– Oletan, että ihmiset jäävät pohtimaan ja prosessoimaan kokemuksiaan ja tunteitaan.
Teksti Kirpi Uimonen, Los Angeles. Kuvat Paramount Pictures / 2024 Better Man AU Pty Ltd.