Jälleen kerran Rakkautta & Anarkiaa tarjoilee pitkälti toista sataa tuoretta elokuvaa ympäri maailmaa. Osa niistä on tulossa myöhemmin myös normaaliin levitykseen, mutta isoa osaa ei välttämättä tämän jälkeen meillä teattereissa näe – hyvä jos näkee missään muussakaan muodossa.
Tuttuun tapaan tarjolla on taas vähän kaikkea art housesta valtavirtaelokuvaan. Ja tuttuun tapaan Episodi kävi läpi tarjontaa etukäteen. Käytännössä otanta perustuu melkoiseen sattumanvaraisuuteen, mutta jos koko ohjelmisto on yhtä vahvaa kuin parinkymmenen nimikkeen katsauksemme siihen keskimäärin, ollaan jälleen hyvän äärellä!
Meille vain parasta, kiitos
Episodin toimittaja ei ollut kovin innoissaan suurimmasta osasta viime kevään Cannesin elokuvajuhlien tarjonnasta. Hän löysi kuitenkin muutamia valopilkkuja, ja tuntuu kuin ne kaikki olisivat löytäneet tiensä Rakkautta & Anarkiaa -ohjelmistoon.
Sellaiseksi on ehdottomasti laskettava esimerkiksi Sean Bakerin ohjaama Kultaisen palmun voittaja, tragikomedia Anora. Sen nimihahmo on Mikey Madisonin esittämä seksityöntekijä, joka Las Vegasin humussa menee naimisiin upporikkaan venäläisen oligarkin pojan kanssa. Bakerin elokuvia kuten Tangerine, The Florida Project ja Red Rocket nähneet osannevat arvata, että luvassa on sekoitus huumoria ja rosoista menoa.
Vieläkin enemmän toimittajaamme oli kolahtanut Coralie Fargeat’n bodyhorror The Substance, joka saa ensiesityksensä R&A:sta.
Hieman eri tavalla oli hätkäyttänyt Megalopolis, Francis Ford Coppolan vuosia hautoma intohimoprojekti. Spektaakkelin saapumisesta Suomeen ei vielä ole varmuutta, joten Rakkautta & Anarkiaa ei onneksi jää ainoaksi tilaisuudeksi nähdä se valkokankaalta, sillä elokuva saa meillä teatterilevityksen 27. syyskuuta alkaen. Ja kuuleman mukaan se on pakko nähdä, jotta sitä voisi uskoa!
Rakkautta & Anarkiaa -arvioita
All Dirt Roads Taste of Salt
★★★★
Raven Jacksonin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva kattaa vuosikymmeniä, mutta ei sinänsä kerro selkeää tarinaa. Se taltioi yhtä kasvutarinaa pikkutytöstä aikuiseksi naiseksi Mississippin syrjäseudulla muistikuvamaisin, toisiinsa sekoittuvin hetkin. Hiljalleen etenevä All Dirt Roads Taste of Salt ei todellakaan sovi katsojalle, joka haluaa selkeän, A:sta B:hen kulkevan tarinan kaaren. Ennemmin elokuvan hypnoottisen meditatiivista kauneutta kuvastaa siinä toistuva havainto siitä, etteivät asiat ala ja pääty, ne vain muuttavat muotoa. JV
The Balconettes
★★★
Nuoren naisen muotokuvassa läpimurtonsa tehneen Noémie Merlantin esikoisohjaus on hänen ja Céline Sciamman käsikirjoittama. Merlant näyttelee myös yhtä päärooleista. The Balconettes alkaa lupaavasti: kuvataan helteisen Marseillen kerrostalojen asukkaita, kunnes tarina etenee tavanomaisen feministisen kostofantasian jalanjäljille, jossa mieshahmot ovat seitinohuita ja naiset rämäpäisiä vapaasieluja. Elokuva sai ensi-iltansa Cannesissa. JR
Chainsaws Were Singing
★★
Vastarakastuneet Tom ja Maria joutuvat ongelmiin, kun moottorisahamurhaaja kidnappaa Marian. Jää Tomin ja hänen uuden ystävänsä Jaanin tehtäväksi pelastaa hänet. Chainsaws Were Singing on Monty Python -henkinen nollabudjetin komediamusikaali. Elokuvasta näkee tekijöiden intohimon, mutta se laahaa pahasti. Tämän tyylisessä komediassa ei tarvitse olla erityisen syvällistä tarinaa, mutta jatkuva haahuilu tekee elokuvasta kokonaisuutena muutamaa hauskaa kohtausta lukuun ottamatta harmillisen tylsän. JE
The Devil’s Bath
★★★★
Villi ja vapaa Agnes (upea Anja Plaschg) ei löydä paikkaansa uudesta ympäristöstä uuden aviomiehensä kanssa. Hän vajoaa pian syvään masennukseen ja häpeään. Agnes kamppailee arkipäiväisen elämänsä kanssa, eikä uusi aviomies ole hänen tukenaan. Elämästä tulee helvettiä.
Itävaltalaista folkkikauhua häiriintyneen Goodnight Mommyn (2014) tekijöiltä Veronika Franzilta ja Severin Fialalta. Nyt pitäisi nimittäin lähteä kovaa! Ja niin lähteekin. 1750-luvulle sijoittuva elokuva kertoo ilmiöstä, joka kääntynee suomeksi ”itsemurha toisen käden kautta”, jota tapahtui etenkin saksankielisessä katolisessa Euroopassa 1600- ja 1700-luvuilla. Tiettyjen rikosten tuomio oli kuolema, ja koska itsemurhasta päätyi suoraan helvettiin, oli etenkin heikompiosaisten naisten valintana tehdä ”itsemurha toisen käden kautta”. Elokuva perustuu historioitsija Kathy Stuartin tutkimuksiin. Ja aivan kuten ohjaajakaksikon edellisetkin elokuvat, on myös The Devil’s Bath tabuja rikkova, synkeän nihilistinen ja pohjattoman musta tarina mielenterveysongelmista, uskonnollisesta vallan väärinkätöstä sekä naisten ja lasten asemasta patriarkaalisessa ja kulttimaisessa yhteisössä. NI
Dying
★★★★
Vaikka Mattias Glasnerin kolmituntinen saksalaisdraama hyötyisikin lyhyemmästä kestosta, Dying on yksi R&A-festivaalin tämän vuoden helmistä. Koskettava ja monia ajatuksia herättävä elokuva seuraa yhden perheen elämää surun ja menetysten keskellä. Vaikka aihe on raskas, Dying ei kuitenkaan ole luonteeltaan synkkä. Näyttelijät ja käsikirjoitus ovat huippuluokkaa. Yksi vuoden suosikeistani tähän mennessä. JR
En salaa sinulta mitään
★★★★★
Saatan olla ainoa ihminen, joka antaa elokuvalle täydet pisteet. Dokumentti ei ole täydellinen, oikeastaan se on aika perinteinen kaikilta osin. Veikko Aaltosen elokuva kuitenkin on sellainen, mitä olen pitkään odottanut, ja siksi ilahduin ikihyviksi. Siinä useat eri alojen ja sukupolvien taiteilijat keskustelevat taiteen tekemisestä. Ydinkysymys on se, mitä taide on. Koska olen itsekin käyttänyt kysymyksen kanssa paljon aikaa, tuntuu tyydyttävältä kuulla punnittuja ajatuksia. Mukana ovat muun muassa näyttelijät Esko Salminen ja Hannu-Pekka Björkman. JR
Evil Does Not Exist
★★★★
Japanilaisen pikkukylän asukkaiden arkea uhataan, kun iso yritys haluaa perustaa alueelle ympäristöä saastuttavan leirialueen. Ryûsuke Hamaguchin uusi elokuva on yksi vuoden vaikuttavimmista. Hamaguchilla on ihmeellinen taito tehdä dialogista säkenöivää ja arkisista kohtauksista hypnoottisia. Lisäksi tekijä on kynäillyt todella älykkään, ajankohtaisen ja voimakkaan käsikirjoituksen, jonka teemat jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Elokuvassa vaikuttaa myös kaunis kuvaus sekä sykähdyttävä musiikki. JE
Inside the Yellow Cocoon Shell
★★★★
Vietnamilaisen Thien An Phamin Inside the Yellow Cocoon Shell palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla Caméra d’Or -palkinnolla parhaasta esikoisohjauksesta. Sen elokuva todella ansaitsee. Kriitikoiden ylistämä, kolmituntinen ja hidastempoinen elokuva ajelehtii ja vaatii katsojalta hieman, mutta se on tyylipuhdas osoitus siitä, että tarina pysyy hyppysissä. Elokuvan kuvaus on poikkeuksellisen kaunista. Ohjaajaa on syytä seurata. JR
Limbo
★★★★
Etenkin tv:stä tuttu Simon Baker tekee elämänsä roolin hillityssä rikosdraamassa, jossa hän esittää käytännössä kuolleeseen entiseen kaivoskaupunki Limboon tutkimaan, kannattaako alkuperäisväestöön kuuluneen nuoren naisen 20 vuotta aikaisemmin tapahtuneen murhan tutkimusta avata uudelleen. Osa tapauksesta tietävistä on jo kuollut, loput eivät halua puhua valkoiselle jeparille.
Limbo on täynnä australialaisia arpia: kolonialismin jälkeensä jättämiä rujoja rakenteita, kaivostoiminnan rokonarpia maisemassa sekä edelleen voimissaan olevan rasismin repimiä ihmiskohtaloita. Lähinnä keskustelujen kautta auki keriytyvä elokuva ei yritäkään tarjota ratkaisuja niihin tai edes välttämättä juonensa keskiössä olevaan kysymykseen. Silti siinä on hitunen toivetta tulevasta. Ennen kaikkea elokuva on upeaa katsottavaa rujon ympäristön muuttuessa mustavalkoisessa kuvassa suoranaiseksi taideteokseksi. JV
Natatorium
★★
Natatorium kertoo nuoresta Liljasta, joka karkaa isovanhempiensa luokse. Hän ei tunne mummia ja ukkia erityisen hyvin, mutta ehkäpä hänen olisi kannattanut tutustua heihin. Ei nimittäin kestä kauaa, kun Lilja törmää synkkiin ja synkeisiin perhesalaisuuksiin. Natatorium on Helena Stefánsdóttirin esikoiselokuva, joka ikävä kyllä ontuu erityisesti käsikirjoitusosastollaan. Elokuva on nätin näköinen, siitä kiitos suomalaisen Kerttu Hakkaraisen kuvaukselle, lavasteet ovat mielenkiintoiset, ehkä jopa jollain lailla giallomaiset, ja tarinassa olisi potentiaalia, mutta kun koko show’sta tulee mieleen halpa saippuasarja, niin ei tästä oikein iloa irtoa. Leffa tuntuu juuri väärällä tavalla halvalta. Harmi. NI
The New Boy
★★★★
Pienessä, orpopoikia hoitavassa katolisessa luostarissa keskellä Australian erämaita seurataan toisella korvalla toisen maailmansodan loppuvaiheita radiosta ja kerätään satoa isolle kirkolle lähetettäväksi. Samalla orpokodin kasvateista koulitaan käytännössä ilmaista työvoimaa maatilojen käyttöön. Cate Blanchettin esittämä nunna pyörittää kuvioita, mutta hänellä on salaisuutensa – samoin kuin luostarin uusimmalla tulokkaalla, villillä ja puhumattomalla pojalla. Blanchett vetää pahasti yli, mutta muuten The New Boy on kiehtovat yhdistelmä hieman raskaskätistä realistista fantasiaa siitä, kuinka kolonialismi tukahduttaa alkuperäisväestöjen yhteyttä omaan maahansa ja perimäänsä, sekä upeasti kuvattuja Australian aromaisemia. JV
Omenavarkaat
★★
Kömpelö ja tökerö elokuva käsittelee parisuhdetta ja eroa. Kun teemat nostetaan esille, niistä ei tule mitään, sillä elokuva on lähinnä pitkä ryyppyreissu Kallion yössä. Eikä sekään haittaisi, jos teemoja ei käsiteltäisi niin pinnallisesti. Ohjaaja Samppa Batalin aiemmat elokuvat Äiti (2019) ja Aikamies (2022), olivat hyvin ohjattuja ja käsikirjoitettuja, mutta Omenavarkaat on myötähäpeää herättävää katsottavaa. Jokaisen hahmon motiivi tuntuu olevan kaverin auttaminen, mutta sen sijaan, että käytäisiin järkeviä keskusteluja, touhu lipsahtaa korkin avaamisen puolelle. Kännisekoilua käsittelevä elokuva ei haittaisi, jos päähahmo Sebastianilla (Joel Hirvonen) olisi motivaatiota tai sanomaa. Parasta antia on Satu Tuuli Karhu, joka näyttelee taitavasti kontrolloidussa suhteessa olevaa naista. Hänen motiivinsa ja hahmonsa ovat hyvin kerrottuja, vaikka niihin ei paljoa syvennytä. Jos elokuvan päähahmo olisi ollut Satu, sillä olisi ollut jotain sanottavaa. Ehkä tämä on merkki ohjaajan vahvuuksista ja tulevista projekteista. WP
The Outrun
★★★★
Yksi tämän vuoden festaritapauksista lienee loistavan System Crasherin ohjanneen Nora Fingscheidtin The Outrun, joka kertoo empaattisesti nuoren naisen päihdeongelmista ja henkisestä kasvusta. Elokuvassa Rona muuttaa kotiseudulleen Skotlannin Orkneysaarille, kauas Lontoon kiivaasta sykkestä. Saoirse Ronan, joka on useasti todistanut olevansa yksi tämän hetken parhaista näyttelijöistä, tekee mahdollisesti uransa parhaan roolityön, joka on samaan aikaan hillitty ja vahva. JR
Problemista
★★★★
Julio Torresin ihastuttavan hauska, outo ja futuristinen tarina nuoresta lelusuunnitelijasta, joka löytää töitä Tilda Swintonin esittämän taiteilijan leivistä. Elokuva kuvaa erityisesti nuorten maahanmuuttajien kokemuksia ja vaikeuksia huumorin kautta, mutta elokuvan vitsien alla sykkii traaginen sydän. Torres on ohjannut, käsikirjoittanut ja tuottanut elokuvan ja esittää myös sen pääosaa. ML
Sons / Vogter
★★★
Vanginvartija Eva Sidse Babett Knudsen pyytää päästä isomman turvaluokitus keskukseen, sillä hän haluaa tehdä vangin Mikael Sebastian Bull elämästä helvettiä. Elokuva käsittelee raskaita aiheita, kuten surua, katkeruutta ja anteeksiantoa, kuitenkaan menevän syvemmälle teemoihin. Knudsen kuitenkin pitää elokuvan kasassa omalla roolisuorituksellaan, mutta se ei yksinään riitä, elokuvan pelastamiseen. Sons kuitenkin näyttää uskottavasti vankien arkea ja on hyvin kuvattu. Ehkä elokuvaohjaaja Gustav Möller onnistuu jossain muussa elokuvassa tuomaan teemoja enemmän kuin vain pintapuolisesti esille. WP
The Summer with Carmen
★
Nikitas kirjoittaa elokuvakäsikirjoitusta ja haaveilee oman elokuvan tekemisestä, mutta hänellä on kiire, sillä aikaa on vain yksi viikonloppu. Hän ei keksi juonta, joten hän pyytää apua kaveriltaan Demosthenesilta. Apua elokuva todella tarvitsee, sillä pinnallisuus ja ulkonäkökeskeisyys eivät teemana kanna pitkälle. The Summer with Carmen on kuin sydänmonitori, joka näyttää alusta loppuun vain suoraa viivaa elintoiminnoista, syynä hahmojen olematon motivaatio, joka vaihtelee sen mukaan mitä kohtaus tarvitsee. Oopperamusiikki soi koko ajan, mikä puuduttaa kohtauksesta toiseen. Alastomuuden ja seksin esittäminen on rohkeasti toteutettu, mutta ilman intohimoa sekin tuntuu enimmäkseen pakotetulta. Elokuva ei missään vaiheessa pysähdy miettimään mitä haluaa olla, ja kun lopussa tulee teksti sen sanomasta kirjoitusvirheineen, se ei tunnu edes yrittävän. WP
Sweet Dreams
★★★
Rikkaan hollantilaisen perheen isä kuolee. Miehen aikuiseksi kasvanut lapsi sekä vaimo järkyttyvät, kun valtava perintö menee heidän sijaan nuorelle Karelille, miehen indonesialaisen sisäkön kanssa saamalle lapselle. Sweet Dreams on näppärä, mutta ontto satiiri kolonisaatiosta ja ylemmästä luokasta. Se on hienosti kuvattu ja paikoin omaleimaisen tärähtänyt, mutta jättää lopulta kylmäksi, koska sen hahmoissa ei ole tarpeeksi inhimillisyyttä. Tyylikäs elokuva, josta ei jää hirveästi käteen. JE
Walk Up
★★★
Hidastempoinen mustavalkoelokuva Walk Up on tyylikäs, joskin poljennoltaan aavistuksen vetelehtivä. Siinä elokuvaohjaaja saapuu tyttärensä kanssa kerrostalon omistavan rouvashenkilön luokse. Keskustelun ja syönnin lomassa asioita tapahtuu, ja ohjaaja päättää muuttaa kerrostaloon. JR
Kirjoittajat:
JE – Justus Elo
JR – Jesse Raatikainen
JV – Jouni Vikman
ML – Maria Lättilä
NI – Niko Ikonen
WP – Werneri Pihlajamäki
Lisätietoja ja lippuja festivaalin sivuilta: hiff.fi