Ennen Kolmannen asteen yhteyttä valkokankaalla oli nähty Steven Spielbergin elokuvat Kovat ratsastajat (The Sugarland Express, 1974) ja Tappajahai (Jaws, 1975) sekä alun perin tv:lle tehty mutta lopulta teatterilevityksen saanut Kauhun kilometrit (Duel, 1971). Se ei silti ollut Spielbergin ensimmäinen tieteiselokuva.
Spielbergin pitkäaikainen kiinnos ”kosmoksen suuriin tuntemattomiin”, kuten hän itse sanoo, juontaa juurensa lapsuuteen ja isään, joka tutustutti hänet sekä tieteisfiktioon että kovaan tähtitieteeseen.
– Muistan, kun New Jerseyssä asuessamme isäni vei minut eräänä kesänä katsomaan vuosittaista Perseidien meteoriparvea, Spielberg sanoo. – Yön aikana minulle syntyi aito uteliaisuus siitä, mitä tuolla tähtien joukossa tapahtuu, planeetoilla lukemattomien aurinkojen kiertoradoilla, ja voisiko jollakin niistä olla sivilisaatio, joka on tarpeeksi kehittynyt matkustamaan maailmankaikkeudessa.
Tämä ihmettelevä kiinnostus käynnisti Spielbergin elokuvauran. Vuonna 1964, 17-vuotiaana, hän teki perheensä, ystäviensä ja koulukavereidensa avulla kahden tunnin ja 20 minuutin Super 8 mm -elokuvan Firelight, joka kertoi UFO-ilmiöitä tutkivista tieteilijöistä.
– Se oli ensimmäinen UFO-elokuvani, Spielberg julistaa.
Sitä seurasi lisää samankaltaisia teoksia entistä kehittyneemmillä kameroilla: Kolmannen asteen yhteys toi hänelle ensimmäisen yhdeksästä Oscar-ehdokkuudesta ohjauksesta; E.T. (1982) oli maailmanlaajuinen sensaatio, joka teki hyväntahtoisesta päähenkilöstään pysyvän populaarikulttuurin ikonin ja War of the Worlds (2005), H.G. Wellsin klassikkoromaaniin perustuva ja synkin Spielbergin avaruusaiheisista elokuvista.
Salaisuuksia ja valheita
Jo Kolmannen asteen yhteyden aikaan Spielberg pohti, kuinka ihmeellistä olisi, jos kaikki se osoittautuisi todeksi.
– Melkein 50 vuotta myöhemmin ajattelen nyt: ”Eikö olisi ihmeellistä, jos me oikeasti tietäisimme kaiken tämän olevan totta?”
Vaikka Disclosure Day ei ole jatko-osa Kolmannelle asteelle (pahoittelut, internet), se palaa samoihin teemoihin kertomuksella, joka käsittelee toistuvaa aihetta ”tunnistamattomien, poikkeavien ilmiöiden” kulttuurisessa perinteessä: hallituksen pyrkimyksiä salata totuus tai vähätellä kiinnostusta siihen.
Spielberg voi itse todistaa tällaisista toimista. Kun hän valmisteli Kolmatta astetta, hän sai NASA:lta kirjeen, jossa hylättiin pyyntö teknisestä avusta ja vielä pyydettiin perumaan koko elokuva. ”Löysin todella uskoni, kun kuulin että hallitus vastusti elokuvaa,” Spielberg sanoi vuonna 1978 antamassaan haastattelussa. ”Jos NASA käytti aikaa kirjoittaakseen minulle 20-sivuisen kirjeen, tiesin että jotakin täytyy olla meneillään.”
Spielberg on aiemmin käsitellyt totuuden tukahduttamiseen liittyvän salailun vaaroja ja hintaa vuoden 2017 Oscar-ehdokkuusdraamassaan The Post, joka kertoi 1970-luvun alun toimittajista ja heidän yrityksistään julkaista salainen arvio Vietnamin sodasta, jonka mukaan hallinto uskoi, ettei Yhdysvallat tulisi saavuttamaan tavoitteitaan.
Disclosure Day sai inspiraationsa The New York Timesin etusivun jutusta joulukuussa 2017, jonka otsikko oli: Glowing Auras and ‘Black Money’: The Pentagon’s Mysterious U.F.O. Program.
Artikkeli paljasti, että puolustusministeriö oli rahoittanut salaista sotilastiedusteluohjelmaa, johon sisältyi laivaston hävittäjien kuvaamaa videomateriaalia selittämättömistä läheisistä kohtaamisista tuntemattomien ilma-alusten kanssa. Jutun lopussa lainattiin ohjelman entistä johtajaa, joka totesi, että aineisto ”ei ole sellaista, jota minkään hallituksen tai instituution pitäisi luokitella salaiseksi ja pitää kansalta piilossa”.
– Artikkeli räjäytti kiinnostukseni uudelleen ufoja kohtaan, Spielberg sanoo.
– Enkä ollut yksin. Kun juttu julkaistiin, se herätti sellaistenkin ihmisten huomion, jotka eivät olleet koskaan uskoneet ufoihin. Vielä enemmän niiden, jotka ovat aina uskoneet, että meille ei ole kerrottu koko totuutta. Luulen, että ihmisten kysymykset siitä, mitä taivaallamme, maailmassamme ja itse todellisuudessa tapahtuu, ovat saavuttaneet kriittisen kiinnostuksen massan. Olemmeko yksin vai emme? Ja jos hallitus tietää, miksei meille ole kerrottu? Siitä alkoi pohdintani, olisiko aika uudelle tarinalle siinä avaruusolentoihin liittyvien elokuvien jatkumossa, jonka parissa olen työskennellyt koko urani.
Lopusta alkuun
Sitä ennen Spielbergillä oli kuitenkin muitakin tarinoita kerrottavanaan: Ready Player One (2018), West Side Story (2021) sekä The Fabelmans (2022), joista kaksi jälkimmäistä toivat hänelle jälleen Oscar-ehdokkuudet parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen kategorioissa. Heinäkuussa 2023, kun hän pohti seuraavaa projektiaan, Yhdysvaltain kongressi auttoi häntä tekemään päätöksen. Edustajainhuoneen valvontakomitea alkoi järjestää korkean profiilisin kuulemisia otsikolla Unidentified Anomalous Phenomena: Implications on National Security, Public Safety, and Government Transparency.
Disclosure Day on Spielbergin itsensä ideoima, ja käsikirjoituksesta vastaa David Koepp. Se esittää provokatiivisia kysymyksiä ihmisen olemassaolon mysteereistä – ja siitä, mitä mysteerien vastausten salaaminen maksaa ihmiskunnalle – nopeatempoisen ja kekseliäästi rakennetun toimintatrillerin muodossa.
Spielberg alkoi kirjoittaa tarinaa puhelimensa Notes-sovellukseen.
Lue myös: John Lithgow paljasti Harry Potter -faneja miellyttävän seikan uudesta sarjasta
Lue myös: Jim Carrey katuu vain yhtä rooliaan – leffa lisättiin juuri Netflixiin
– Aloitin lopusta, hän sanoo. – Ironista kyllä, niin aloitin myös Kolmannen asteen kirjoittamisen: aloitin viimeisestä kohtauksesta, rakensin taaksepäin ja mietin, miten ansaita tuo loppu hahmoilla, jotka vievät meidät hyvin tunnistettavan matkan mysteerin läpi kohti viimeistä yhteyden hetkeä.
Tarinaa naputellessaan Spielberg jakoi päivityksiä lähipiirilleen, mukaan lukien pitkäaikainen tuottajakumppani Kristie Macosko Krieger.
– Sain häneltä joka päivä jotain hänen Notes-sovelluksestaan, Macosko Krieger sanoo. – Se kasvoi vähän kerrallaan, joka päivä ja piti meidät jatkuvasti koukussa. Mietimme: ”Mitä tämä on? Mitä seuraavaksi tapahtuu?” Kahden tai kolmen kuukauden jälkeen meillä oli 52-sivuinen hahmotelma Steven Spielberg -trilleristä.
Kun Spielberg oli saanut raakaversion valmiiksi, hän jakoi tarinan David Koeppille.
– Steven tiesi täsmälleen, mitä halusi sanoa, Koepp sanoo. – Siinä oli paljon yksityiskohtia ja valtavia ideoita. Suurin osa hahmoista ja juonesta oli jo olemassa, ja viimeinen näytös oli täydellinen. Annoin hänelle ajatuksia ja rohkaisin häntä kirjoittamaan sen itse, mutta hän halusi yhteistyökumppanin. Ja koska en pystynyt lopettamaan sen ajattelemista, suostuin kirjoittamaan käsikirjoituksen, kun olin saanut valmiiksi Jurassic World: Rebirthin.
Koeppia kiehtoi erityisesti se, että Spielberg halusi kertoa tarinan 1970-luvun salaliittotrillerin muodossa.
– Se on yksi suosikkigenreistäni, Koepp sanoo viitaten Sydney Pollackin vuoden 1975 klassikkoon Korppikotkan kolme päivää (Three Days of the Condor), jossa pääosissa ovat Robert Redford ja Faye Dunaway.
– Ne ovat intensiivisiä elokuvia, jotka pohjimmiltaan käsittelevät totuutta. On hahmo, joka haluaa kertoa totuuden, ja joukko tahoja, jotka haluavat estää sen. Tässä totuus koskee sitä, ovatko avaruusolennot käyneet täällä. Steven on sitä tutkinut aiemminkin, mutta jokainen hänen elokuvansa tekee sen eri tavalla. Vaikka tämä käy vuoropuhelua hänen aiempien töidensä kanssa, se on silti uusi tulkinta. Luulen, että ihmiset vielä kiistelevät siitä, kuinka paljon tämä on fiktiota ja kuinka paljon se voisi olla tiedettä.
Menneisyyden varjot
Kun Koepp muokkasi Spielbergin hahmotelmaa käsikirjoitukseksi, hän kehitti kaksi päähenkilöä: Margaret Fairchild (Emily Blunt) on televisiotoimittaja, joka ennustaa säätä Kansas Cityn paikalliskanavalle ja kaipaa uusia mahdollisuuksia uralleen; tohtori Daniel Kellnerin (Josh O’Connor) on hämäräperäisen WARDEX-sotilasteollisuusorganisaation kyberturvallisuusasiantuntijan, joka suojelee todisteita avaruusvierailuista aina Roswellin vuoden 1947 tapauksesta asti.
WARDEX on lyhenne sanoista Waived Reporting, Development and Extraction. Waived Reporting viittaa toimijoihin, joiden ei tarvitse raportoida tietoja tai asiakirjoja viranomaisille. Koepp löysi termin kongressikuulemisten pöytäkirjoista.
Margaret ja Daniel ovat kumpikin yhteydessä WARDEX:n salaamaan historiaan, mutta muistot ovat heille itselleenkin epäselviä. Purkaakseen menneisyytensä arvoitukset ja toimiakseen hallussaan olevan tiedon pohjalta heidän on turvauduttava erikoisiin liittolaisiin. Näillä on omat päämääränsä väistellessään voimakkaita tahoja, jotka yrittävät estää heitä kaikin mahdollisin keinoin.
– Steven oli hyvin jämäkkä siitä, että tekisimme sankareista ja kaikista hahmoista mahdollisimman rikkaita ja moniulotteisia, Koepp sanoo.
– Hän kysyi jatkuvasti: ”Keitä nämä ihmiset ovat? Etsitään yksityiskohtia ja käyttäytymisen pieniä piirteitä, jotka tekevät heistä spesifejä hahmoja, ei vain funktionaalisia arkkityyppejä.” Margaret ja Daniel ovat jossain määrin ’valittuja sankareita’, mutta Steven vaati, että heidän täytyy olla aina samaistuttavia ja samalla kiinnostavia. Hahmot, joilla on salaisuuksia, ovat hauskoja kirjoittaa ja yleisölle kiehtovia. He saavat nojautumaan eteenpäin, koska haluaa tietää, mitä ne salaisuudet ovat. Vielä parempaa on hahmo, joka on mysteeri myös itselleen. Se on erittäin kiehtova ongelma. On ihmisiä, joilla on vastauksia Margaretin ja Danielin kysymyksiin. Mutta ensin heidän on päätettävä, haluavatko he todella vastauksia, koska totuuden avaamiseen itsestä liittyy aina riski. Tarinassa on siis kerroksittain mysteeriä ja henkilökohtaista draamaa, mikä miellyttää minua sekä kirjoittajana että katsojana.
Aseita lasten käsissä
Koepp kiinnitti yhtä paljon huomiota sivuhahmoihin: Noah Scanlon (Colin Firth), WARDEX:n autoritaarinen johtaja uskoo, että hänen organisaationsa hallussa oleva tieto voisi horjuttaa ihmiskunnan, jos se tulisi julki; Hugo Wakefield (Colman Domingo), entinen WARDEX:n uskollinen jäsen on nyt Margaretin ja Danielin arvoituksellinen liittolainen; Jane Blankenship (Eve Hewson) on entinen nunna ja Danielin kumppani, jonka uskonnollinen näkökulma kehystää panoksia sille, mitä ”disclosure day” voisi merkitä maailmalle.
– Kävimme läpi kiinnostavan uudelleenkirjoitusprosessin, jossa keskityimme aina yhteen päähenkilöistä kerrallaan, Koepp sanoo. – Oli Daniel-versio, Margaret-versio, Jane-versio, Hugo-versio, Scanlon-versio. Jokainen hahmo sai oman läpikäyntinsä koko tarinan näkökulmasta. Hahmot todella elivät siinä prosessissa.
Elokuvan tieteisfiktiiviset elementit kumpuavat todellisesta ilmiöihin ja hallituksen erikoisiin tutkimusohjelmiin liittyvästä mytologiasta: Roswellin tapaus, viljakuvioilmiöt, muistikuvat avaruusolennoista, CIA:n psyykkisen vakoilun kokeet, sotilaalliset testailut talteen saadulla avaruusteknologialla ja paljon muuta.
– Elokuva pelaa sillä, mitä ihmiset jo ’tietävät’, koska koko idea on, että voimakkaat tahot ovat peitelleet tätä ja yrittäneet vakuuttaa ihmisille, ettei se ole totta, Koepp sanoo. – Siksi Stevenille oli tärkeää, ettei tarina karkaa liian kauas kertomuksista, joita olemme kuulleet. Samalla halusimme tuoda siihen myös omaa mielikuvitustamme, joten mukana on paljon ideoita, jotka varioivat tunnettuja trooppeja.
Ehkä merkittävin näistä variaatioista on laite, joka on yksi elokuvan mielikuvituksellisimmista elementeistä: teknologia, joka käyttäjänsä mukaan tuottaa erilaisia vaikutuksia, mutta jota kukaan ei täysin ymmärrä. Scanlonin käsissä se toimii mielenhallinnan aseena ja tuottaa surrealistisia psyykkisen sodankäynnin hetkiä. Margaretille se on sekä itsepuolustuskeino että väline oman menneisyytensä tutkimiseen.
– Jos tutkii UFO-mytologiaa, niin törmää ajatukseen, että monet sivilisaation teknologiset harppaukset saattaisivat perustua talteen otettuun teknologiaan, joka on peräisin pudonneista aluksista, Spielberg sanoo.
– Se on toki spekulaatiota, mutta idea on aina ollut minusta kiinnostava. Minulla oli ajatus, jonka koin palvelevan tarinaa: esine, jota WARDEX ei ole koskaan pystynyt analysoimaan. Se ei ole taikasauva eikä ase, mutta Scanlon käyttää sitä sellaisena. Se on tarkoitettu paljon muuhunkin.
Elokuvan isot toimintakohtaukset tasapainottuvat maanläheisemmillä mutta yhtä intensiivisillä jaksoilla. Se on yhtä aikaa 1970-luvun salaliittotrilleri ja vanhan koulukunnan takaa-ajo- / tie-elokuva, jossa on autojahteja ja stuntteja.
– Ajattelin, että tarina tarvitsee muutaman turbomoottorin ja sen pitää viedä katsoja kyydille, joka saa hiukset nousemaan pystyyn, Spielberg sanoo. – Halusin sen alkavan ensimmäisestä ruudusta ja päättyvän 20 minuutin finaaliin, joka johtaa yhteiseen oivallukseen siitä, mitä maailmassa on tapahtunut, mitä meiltä on piilotettu ja mitä nyt tiedämme.
Vaihtoehtoisia totuuksia
Yksi elokuvan monimutkaisista toimintajaksoista on junakolariin liittyvä kohtaus, joka toimii eräänlaisena ympyrän sulkeutumisena Spielbergin uralla: lapsuuden Super 8 -kokeiluista (joita käsiteltiin osittain omaelämäkerrallisessa The Fabelmansissa) aina ensimmäiseen studioelokuvaan Kauhun kilometrit.
– Kauhun kilometrien tv-versio oli 74 minuuttia, mutta kansainvälistä teatterilevitystä varten sen piti olla 90-minuuttinen, joten Universal antoi minun kuvata 16 lisäminuuttia, Spielberg kertoo.
– Keksin kohtauksen, joissa takaa-ajava rekka työntää Dennis Weaverin hahmoa kohti liikkuvaa junaa. Juna menee ohi eikä autoon osuta. Disclosure Dayssa pääsin tekemään sen, mitä oikeasti aina halusin tehdä siinä kohtauksessa.
Elokuvan teemat kytkeytyvät nykyhetkeen: geopoliittinen kriisi, keskustelu salailusta ja läpinäkyvyydestä, autoritarismin ja demokratian jännite, ideologiset konfliktit, uskonnon ja tieteen suhde sekä teknologian käyttö ja väärinkäyttö. Koepp kuitenkin korostaa, että kirjoitusprosessissa tärkeintä oli aina hahmot ja tarina, ei suora kommentaari.
– Stevenin tavoitteena missä tahansa elokuvassa on tutkia ihmisluontoa lajityypistä tai teemasta riippumatta, Koepp sanoo. – Hän haluaa selvittää, voiko hahmoista löytää jotakin totta ja esittää sellaisia ihmisiä, joihin katsoja voi samastua. Teemat nousevat vasta sen jälkeen. Vaunu ei voi mennä hevosen edelle.
Spielbergille lopulliset teemat muodostuvat laajemmasta kokonaisuudesta: totuuden etsinnästä, disinformaatiosta ja siitä, miten vaikeaa on hahmottaa todellisuus maailmassa, jossa vallanpitäjät voivat hämärtää faktojen ja fiktion rajaa.
– Disclosure Day on elokuva disinformaatiosta ja siitä, kuinka vaikeaa totuuden löytäminen on kulttuurissa, jossa vaikutusvaltaiset ihmiset voivat hämärtää todellisuuden rajoja omien agendojensa palveluksessa, Spielberg sanoo.
– Se kysyy myös, mitä teemme totuudella, joka muuttaa käsityksemme maailmankaikkeudesta tavalla, joka haastaa merkityksen lähteet, mukaan lukien uskonnon. X-Files opetti meille, että totuus on tuolla jossain, mutta mitä tapahtuu kun löydämme sen? Voimmeko hyväksyä sen? Torjummeko sen? Yhdistääkö se meidät vai repiikö meidät entistä kauemmas toisistamme? Lopulta tämä on tarina empatiasta poikkeuksellisena resurssina – ja siitä, että sen pitäisi kuulua kaikille, ei olla vallan tai edun väline.
EGOT kolisee
Monista Spielbergin pitkäaikaisista yhteistyökumppaneista legendaarisin on John Williams, jolle Disclosure Day on 30. yhteinen elokuva ohjaajamaestron kanssa. Yhteistyöstä kumpuaa myös Spielbergin viimeisin merkkipaalu urallaan: hänestä tuli vuoden 2026 alussa hänestä tuli viimeisin vain paristakymmenestä EGOT-legendasta.
EGOT tarkoittaa taiteilijaa, joka on uransa aikana saanut niin Emmy-, Grammy-, Oscar- kuin Tony-palkinnon. Spielbergillä oli ennestään neljä tv:n Emmy-palkintoa muun muassa Taistelutoverit-sarjasta (Band of Brothers). Oscarin hän oli voittanut Schindlerin listalla (Schindler’s List,1993) ja Pelastakaa sotamies Ryanilla (Saving Private Ryan, 1998). Teatterialan Tony hänelle oli tullut vuoden 2022 parhaan teatterimusikaalin A Strange Loop tuottamisesta. Tämän vuoden alussa hänelle myönnettiin musiikkiin liittyviä suorituksia palkitseva Grammy dokumentista Music by John Williams.
Kuvat ja haastattelut: United Pictures International. Toimittanut Jouni Vikman.