Wonder Woman -supersankarin oman elokuvan ohjaaja Patty Jenkinsille hahmo oli tuttu 1970-luvun tv-sarjasta, jossa hahmoa esitti Lynda Carter.
– Wonder Woman oli coolein, kaunein ja jännittävin naishahmo, jonka olin koskaan nähnyt. Minä ja ystäväni leikimme Wonder Womania puistossa.
Lapsena Gal Gadot ei ollut mikään sarjakuvafani, mutta Wonder Woman oli hänelle tuttu yleismaailmallisena käsitteenä. Chris Pinellekin hahmo oli tuttu nimenä, mutta kosketusta tämän maailmaan hänellä ei ollut.
– Olen havainnut, että yleensä fiksuinta on kohdella käsikirjoitusta raamattunaan. Käytännössähän sen takana on ohjaaja sanomassa: ”Tämän tarinan haluan herättää henkiin.” Minun tehtäväni oli rakastua Dianaan aka Wonder Womaniin, ja sitä yritän esittää valkokankaalla. Se ei ollut kovin vaikeaa, Pine toteaa.
Jenkins ei itse valinnut Gal Gadotia rooliin, ja kun hän kuuli Zack Snyderin palkanneen tämän Batman v Supermaniin, hän oli aluksi hermostunut.
– Sitten näin hänen muita elokuviaan, ja viimeistään tavatessamme tajusin kuinka lämmin, karismaattinen ja vahva hän on. Wonder Womanin kuvauksissa hänen työmoraalinsa ja lahjakkuutensa tekivät vaikutuksen. Olen hyvin tarkka roolituksistani enkä pidä siitä, että niitä tehdään minun puolestani, mutta tässä tapauksessa minulla kävi hyvä säkä.
Gadot ei mielellään vertailisi ohjaajiaan.
– Molempien kanssa oli hienoa työskennellä, sillä he ovat lahjakkaita ja ammattimaisia, vaikka heillä onkin aivan omat työskentelytapansa. Wonder Woman -elokuvan tekeminen Pattyn kanssa oli tietty paljon pitempi rupeama. Zackin BvS:ssa olin vain yksi useammasta päähenkilöstä – samoin kuin syksyllä ilmestyvässä Justice Leaguessa.
– Zackilla on kaunis visuaalinen tyyli, erilainen kuin mitä olen milloinkaan kokenut. Patty taas on kiinnostunut tarinasta tarinan tai hahmojen takana ja tunnetilojen mahdollisimman tarkasta määrittelemisestä.
Chris Pine sentään oli Jenkinsin valinta.
– Se oli hankalaa, koska oli löydettävä miespääosan painon kantava hahmo, joka olisi sopiva pari nimihahmolle. Chris on huumorintajuinen ja sinut itsensä kanssa, hän sujahti rooliin ongelmitta. Hän oli minulle heti täydellinen Steve Trevor.
Pine muistaa kuinka Jenkins suostutteli hänet projektiin.
– Ensi kerran tavatessamme puhuimme pari tuntia kaikesta mahdollisesta elokuvista kasaripopkulttuuriin. Ihastuin hänen näkemykseensä aiheesta, ja hänen energiansa oli tarttuvaa. Hän kertoi mitä halusi hahmoltani ja miten halusi minun käyttävän Galia ponnahduslautana.
Kuvausten alettua tunne oikeasta päätöksestä vahvistui.
– Patty on todella hyvä lukemaan ihmisiä ja kommunikoimaan, mikä tekee hänestä erinomaisen näyttelijöiden ohjaajan. Minä pidän siitä, sillä elokuva on ohjaajan media. Etsin ihmisiä, joiden kykyyn luoda kuvia voin luottaa epäröimättä. Heidän pitää myös tietää miten näyttelijöistä saa parhaan suorituksen ulos. Se on harvinainen taito, mutta Pattylla se on.
Pine esittää amatsoniprinsessan elämään tupsahtavaa amerikkalaista lentäjää, joka on vakoillut saksalaisia englantilaisten piikkiin. Hän on salakuljettamassa vaarallista asetta pois vihollisalueelta, kun hän kohtaa Dianan Themysciran saarella.
– Chris toi elokuvaan kaikkein parasta: huumoria. Meillä synkkasi hienosti ja nauratimme toisiamme koko tuotannon ajan. Hänen kanssaan on hauska tehdä töitä ja yleensä vain olla. Hänen huumorintajunsa on oleellinen osa Dianan ja Steven suhdetta, Gadot kehuu.
– Diana ei ole koskaan nähnyt miestä, hän ei tiedä muusta maailmasta tai siellä käytävästä sodasta. Steve, kyynismoraalinen realisti kohtaa superidealistisen, kirkassilmäisen aloittelijan ja oppii jotain toivosta samalla kun Diana oppii jotain ihmisyydestään, Pine taustoittaa.
– En halua kuulostaa sovinistiselta, mutta Gal on yksi kauneimmista koskaan tapaamistani naisista. Hän on myös huumorintajuinen ja älykäs ammattilainen, joka ei ota itseään liian vakavasti. Se on hieno yhdistelmä ja oleellista Wonder Womanin hahmolle sekä Dianan ja Steven rakkaustarinalle, joka on elokuvan sydän.
Erityisesti Star Trek -elokuvista tunnettu Pine ei ole vältellyt toiminnallisia rooleja aikaisimminkaan. Nyt hän sai kuitenkin antaa fyysisimmät hommat Gadotille.
– Treenasin lähinnä notkeutta ja liikkuvuutta, sillä se auttaa 15-tuntisina kuvauspäivinä, kun yhtä kohtausta voidaan toistaa yhä uudelleen ja uudelleen. Se oli oikeastaan siinä. Gal tekee kaikki hauskat ja näyttävät temput, joten minä yritin vain keksiä uusia tapoja tapella ja ottaa turpiini. Suosikkisankareitani näyttelevät Bruce Willisin ja Harrison Fordin kaltaiset vanhan koulukunnan pukarit. Yritin saada toimintakohtauksista mahdollisimman vähän koreografioidun näköisiä.
Fyysisessä harjoittelussa ei ollut Israelin armeijakoulutuksen läpikäyneelle Gadotille mitään yksittäistä ylivoimaista tekijää.
– Enemmän oli kyse kumulatiivisesta vaikutuksesta. Joka päivä voimaharjoittelin pari tuntia, sitten opettelin ratsastamista toiset kaksi tuntia ja palasin pariksi tunniksi taisteluharjoituksiin. Tein sitä kuutena päivänä viikossa. Se oli oikeasti rankkaa. Mutta parin kuukauden kuluttua siitä alkoi jo nauttia. Mutta moisen ruljanssin käynnistäminen tyhjästä, se oli kova pala.
Samaa muistelee ohjaaja.
– Elokuvan tekeminen piti kiireisenä, mutta kävelin välillä harjoitustilojen ohi ja katselin näyttelijöitä treenaamassa ja treenaamassa ja treenaamassa. Jopa kuvausten aikana opettajat seurasivat tilannetta ja olivat valmiita opastamaan näyttelijöitä. Se oli aika hurjaa, Jenkins toteaa.
Fyysisen valmentautumisen lisäksi näytteleminen edellyttää valmistautumista myös henkisesti ja tunnetasolla. Gadotia auttoi peruspositiivinen ja avoin luonteenlaatu.
– Olin todella innoissani Wonder Womanin omasta elokuvasta. Samalla olin utelias kaiken suhteen, sillä tämä on ensimmäinen näin mittava roolini. Välillä olinkin kuin pikkutyttö Mount Everestin juurella ihmettelemässä miten sen huipulle päästään. Samalla sisälläni oli positiivinen tunne, että kaikki kyllä järjestyy.
– Onneksi olen aika hyvä toimimaan paineen alla ja hyödynsimme sitä. Meillä oli hieno työryhmä, olimme luovassa mielessä samalla aaltopituudella ja kemiamme toimivat.
Jenkinsin mielessä Themyscira oli idyllinen Välimeren saari. Amalfin rannikko vastasi mielikuvaa, vaikka jotkut kuvauspaikat olivat vaikeapääsyisiä. Italian ohella elokuvaa kuvattiin Lontoossa.
– Amalfi on yksi maailman kauneimpia paikkoja. Rakastan Lontoota, se on yksi suosikkikaupunkejani. Mutta siellä oli niin kylmä. Kun olimme kuvanneet suurimman osan talvesta Lontoossa, siirtyminen kesäksi Italiaan oli parasta ikinä. Olin mielipaikassani meren rannalla, aurinko paistoi, olin onnellinen. Toisaalta siellä kuvasimme isoimmat ja hurjimmat toimintakohtaukset, joita olen ikinä nähnyt. Taistelukohtauksissa oli lähes sata kaunista, vahvaa ja vaarallista naista hevosten selässä. Se oli hauskaa, kuin olisi ollut kesäisellä toimintaleirillä, Gadot hehkuttaa.
– Lontoossa palelin koko ajan, vaikka ympärilläni oli ihmisiä, joiden tehtävä oli pitää minut niin lämpimänä kuin mahdollista. Kuvatessamme talvella juoksuhaudoissa minulle tuotiin lämmittimiä. Mutta usein vain unohdin kylmyyden, kun kohtaus vei mukanaan.
Niukan Wonder Woman -asun ohella Gadot sai käyttää 1900-luvun alun asuja.
– Ne olivat mahtavia. Pidän menneisyyteen sijoittuvista elokuvista, niiden lavasteista ja asuista. Siksi oli hienoa, että Wonder Woman on aikakausielokuva, pidin kaikesta sen ulkoasussa.
Jenkinsin mukaan suurin osa kuvauksista tehtiin Englannissa.
– Kuvasimme siellä studiossa niin 1900-luvun alun Lontoon kohtaukset kuin ensimmäisen maailmansodan taistelut. Kuvasimme talvella, koska se sopi tarinan asiayhteyteen, mutta kylmä sää oli rankkaa Gal-paralle Wonder Woman -asussaan. Mutta hän oli asiaankuuluvan sankarillinen.
Gadotin mainitsema Themysciran taistelukohtaus oli monimutkaisuudessaan ja ihmismäärässään vaativin, mutta se ei ole Jenkinsin lempikohtaus.
– Itseäni kiinnosti enemmän ensimmäisen maailmansodan ei kenenkään maalle sijoittuva kohtaus, jossa Diana syöksyy taisteluun yksinään. Se oli hahmon kannalta elokuvan merkittävin kohtaus, jossa on paljon toimintaa mutta samalla dramaturgillista merkitystä. Diana alkaa ymmärtää mihin hän pystyy. Minulle se on edelleen elokuvan tärkeimpiä hetkiä.
Pinekin muistaa Themysciran taistelun hyvin.
– Kuvauspaikalla oli kymmeniä naisia eri puolilta maailmaa. Monet heistä olivat treenattuja vapaaotteluammattilaisia tai Crossfit-opettajia, ja mukana oli Ann Wolfe, nyrkkeilymestari. Gal, Connie Nielsen, Robin Wright ja muut amatsoneja esittävät näyttelijät… Oli odottamattoman hieno kokemus katsoa kaikkia vaimojensa työpaikalle kuvauksia katsomaan saapuvia aviomiehiä, perheiden vauvat sylissään.
Omaa suosikkikohtaustaan Pine kutsuu Casablanca-hetkeksi.
– Steve tunnustaa eron hetkellä rakkautensa Dianalle. Sen kuvaaminen oli hienoa. Olimme ensimmäisen maailmansodan lentokentällä, jolla oli valtavat valonheittimet ja märkää sementtiä. Se oli yksinkertaisesti hienoa. Gal-parka oli jäätyä, mutta hetki oli maaginen. Wonder Woman yhdistää suuren romanssin valtavaan toimintaseikkailuun. Siinä on hienoja hahmoja, ja jos etsii spektaakkelia, ei taatusti pety.
Gadot uskoo samoin.
– Toivottavasti yleisökin pitää siitä, sillä se on fantastinen. Kaikki siihen panostettu veri, hiki ja kyyneleet näkyvät. Siinä on kaikkea: isoja toimintakohtauksia, kaunis rakkaustarina ja hieno sanoma toivon, rakkauden ja rohkeuden merkityksestä.
Jenkinsin mukaan supervoimaisista hahmoista kertovat elokuvat voivat olla muutakin kuin viihdettä.
– Uskon oikeasti, että supersankarielokuvat voivat kannustaa muutokseen ja rohkeuteen, tarttua vaikeisiin asioihin sankarin lailla. Diana on inspiroiva hahmo. Ei vain naisille, joilla ei juuri ole ollut vastaavia roolimalleja, mutta myös yleisemmin. Toivon elokuvan inspiroivan katsojia sankaruuteen omassa elämässään, mutta samalla toivon, että heillä on hauskaa sitä katsoessaan.
Haastattelut ja kuvat: Warner Bros.
Toimittanut Jouni Vikman
