”Täydellinen opintie elokuvantekemiseen” – Näin syntyi Tarantinon uusi ohjaustyö

Joitakin vuosia Yhdysvaltojen sisällissodan jälkeen hevosvaunut kiitävät talvisen Wyomingin maisemissa. Sen matkustajat, palkkiometsästäjä ja hänen vankinsa tapaavat seisakkeella sekalaisen seurakunnan väkeä. Kun lumipyry saartaa pysähdyspaikan, alkaa käydä selväksi, että siitä tulee joillekin päätepysäkki.

The Hateful Eightin lupaava alku oli vuoden 2014 hyväntekeväisyystilaisuus riippumattoman elokuvantekemisen puolesta. 1600-paikkainen teatterisali täyttyi ääriään myöten, kun Quentin Tarantinon fanit kerääntyivät kuulemaan ohjaaja-käsikirjoittajan live-esitystä.

Tarantino ja joukko hänen vakionäyttelijöitään – Samuel L. Jackson, Kurt Russell, Walton Goggins, Tim Roth, Michael Madsen, Bruce Dern, James Parks, Dana Gourrier ja Zoë Bell – kävivät läpi tarinaa näytellen ja kuvaillen.

Tosin Russellille läpiluvun skaalaa ei oltu kerrottu, kun hän lupautui John ”The Hangman” Ruthin rooliin. Kolmipäiväisen harjoitteluprosessin aikana hän kuuli muiden mumisevan jotain teattareista.

– Hetkinen, mistä te puhutte, Russell muistelee kysyneensä.

– Kun minulle selvisi, että esittäisimme homman teatterissa, ajattelin että ok, tämäpä kivaa. Se oli jotain erikoista, teatterissa oli paljon energiaa. Ihmiset olivat innoissaan.

– Pelkään esiintymistä, Roth kertoo.

– Lukutilaisuus oli sekoitus elokuvaa ja teatteria, valtavan hauskaa. Olin lopussa aivan poikki. Kaikilla oli meno päällä, se oli sekoitus innokkuutta ja hermostuneisuutta. Se oli täydellisesti Quentinin show.

– Yleisö meni palikoiksi, muistelee Goggins. – Jälkeenpäin katsoimme toisiamme ja taisimme kaikki miettiä, ettei ole väliä tehdäänkö leffaa vai ei. Olimme luoneet ainutlaatuisen kokemuksen, josta olimme ylpeitä, ja se olisi vain piste iin päällä.

Vaikka Tarantino oli ajatellut lukuharjoitusta yksittäisenä tapahtumana, vastaanotto sai hänet saman tien päättämään elokuvan tekemisestä.

– Ihmiset osoittivat suosiotaan seisten, Samuel L. Jackson toteaa ihmeissään.

– Vilkuilimme toisiamme ja sanattomasti tiesimme, ettei hän voisi olla filmaamatta tätä.

Noin kahdeksan kuukautta myöhemmin The Hateful Eightin kuvaukset alkoivat Coloradon Telluridessa.

THE HATEFUL EIGHT
Haberdashery-majatalon pystyttämisestä vastasi Kill Billin House of Blue Leaves -yökerhon suunnitellut Yohei Taneda. Hän oli iloinen voidessaan jättää oman merkkinsä westernien lajityyppiin Tarantinon käsikirjoituksen hengessä.

– Isäni oli suuri länkkärifani, ja minusta tuli myös sellainen. Suosikkielokuvani on Etäisten laaksojen mies, Taneda kertoo.

– Minnien liiketila täyttää monta tarkoitusta. Se on kauppa, baari ja ravintola.

Hattutehdasta tarkoittava Haberdashery onkin niin harhaanjohtava nimitys, että jopa elokuvan hahmo kommentoivat sitä.

– Tajusin, Haberdashery on vitsi, toteaa Walton Gogginsin Chris Mannix monimuotoista tilaa tarkastellessaan.

Tuottaja Stacey Sher kertoo näyttelijöiden rakastuneen yksityiskohtia kuhisseen lavasteen jokaiseen kolkkaan.

– Lipaston laatikoissakin oli esineitä, mutta lavasteissa ei ole mitään, mikä ei tunnu täysin aidolta.

– Kahdentoista kuvausviikon jälkeenkin kuvauspaikalla saattoi törmätä johonkin, mitä ei aikaisemmin ollut huomannut, uusia esineitä hyllyillä, outoja pulloja, ammuksia, ruoka-aineita tai mausteita, toinen tuottaja Richard N. Gladstein jatkaa.

Otsikon kahdeksikosta vain Jennifer Jason Leigh ja Demian Bichir eivät aikaisemmin olleet työskennelleet Tarantinon kanssa.

– Siinä on kahdeksan hyvin erilaista ihmistä, jotka ovat hyvin vaarallisia omalla tavallaan ja kukin jollakin tavalla vihattavissa. Yleisöllä tulee olemaan hauskaa tutustuessaan kuhunkin hahmoon, Jackson lupaa.

Kuvaaja Bob Richardsonilta ei jäänyt huomaamatta Tarantinon ja Jacksonin ikimuistoinen yhteispeli

– He pelaavat hyvin yhteen, koska heidän elämänsä ovat linkittyneet niin varhaisessa vaiheessa heidän menestystarinaansa. Quentin kunnioittaa Samia valtavasti ja päinvastoin. He ovat mahtava parivaljakko.

Jacksonin majuri Warren lupaa matkustaa Red Rockiin Kurt Russellin esittämän John Ruthin ja Jennifer Jason Leighin Daisy Domerguen kanssa. Warrenista poiketen Ruth toimittaa vankinsa elävinä perille. Hän on kahlehtinut vangitsemansa Daisyn itseensä. Siksi on hyvä, että Russell ja Leigh tulivat loistavasti toimeen keskenään joutuessaan näyttelemään vastakkain kuin siamilaiset kaksoset.

– Voin rehellisesti sanoa, etten haluaisi tulla kahlehdituksi kehenkään muuhun, Leigh nauraa.

– Vitsailimme, että olimme kuin aviopari. Todella kieroutunut pariskunta. Kuka pelkää Virginia Woolfia villissä lännessä!

Onnekkaan yhteensattuman myötä Leigh oli yleisön joukossa, kun tarina luettiin näyttämöllä.

– Se oli niin nerokasta, Leigh muistelee.

– Olimme innoissamme, sillä sellaista ei usein näe. Kukaan ei kirjoita kuin Quentin, joten se oli hyvin jännä teatteri-ilta.

Tarantino teki ennen tuotantoon menoa käsikirjoitukseen pienen muutoksen, jonka myötä Leigh’n piti soittaa kitaraa ja laulaa laulu. Leight, joka ei ollut aikaisemmin musisoinut, oli nopea ja päättäväinen oppilas. Hän harjoitteli aina, kun kamera ei pyörinyt.

– Se oli mahtavaa. Uuden instrumentin, varsinkin näin vaativan soittimen opettelussa on jotain, joka pakottaa keskittymään. Minulla oli mahtava, klassisesti kouluttautunut opettaja. Siitä oli hyötyä, koska se vaati paljon sorminäppäryyttä. Quentin vain sanoi: ”Tiedän, että pystyt siihen”. Hän ei ollut hetkeäkään huolissaan. Se valoi uskoa.

THE HATEFUL EIGHT
Matkallaan Warren, Ruth ja Domergue kohtaavat Walton Gogginsin esittämän Chris Mannixin.

– Tämä on valehtelijoiden ja valheiden tarina. Se kertoo ihmisistä, jotka haluaisivat eteenpäin elämässään, mutta eivät pääse. Se on klaustrofobinen kertomus täyttymyksettä jäävistä asioista, Goggins runoilee.

Minnien pysäkillä vaunun matkustajat tapaavat joukon myrskyn laantumista odottavia ulkopuolisia. Demian Bichir on Bob, jonka Minnie on jättänyt huolehtimaan Haberdasherysta ollessaan itse pois. Karjapaimen Joe Cagea näyttelevä Michael Madsen nautti kuvauksista silloinkin, kun ei itse ollut kameran edessä.

– Kaikki hahmot ovat niin erilaisia toisiinsa verrattuna ja oli hienoa seurata, kun kaikki alkoivat löytää roolihenkilönsä. Erityisesti Tim Roth ja Samuel L. Jackson olivat liekeissä.

Tim Roth on Oswaldo, Red Rockin brittiläinen pyöveli. Hän iloitsi tilaisuudesta puhua taas Tarantinon dialogia.

– Quentin on ainutlaatuinen kirjoittaja. Huonoa tekstiä on vaikea kääntää päässään sujuvaksi, koska sitä vastustaa alitajuisesti. Tämä soljuu kieleltä kuin silkki. Hän kirjoittaa tietty henkilö mielessään, mutta vaikka astuisin jonkun muun rooliin, teksti tuntuisi yhtä sujuvalta.

Ylistetty näyttelijä toteaa oppineensa uutta Tarantinon kanssa.

– Olen valmistunut Tarantinon yliopistosta. Sitä en sanoisi kenestäkään muusta ohjaajasta, sillä hänen projektinsa ovat täydellinen opintie elokuvantekemiseen, näyttelemiseen ja kaikkeen muuhun.

Pääkahdeksikon lisäksi elokuvassa nähdään myös James Parks, Channing Tatum, Zoë Bell ja Dana Gourrier.

Bell on Six Horse Judy, joka nimensä mukaan ajaa kuuden hevosen vetämää vaunua.

– Kun luin tekstiä ja tunsin tekijän, ajattelin: ”hän haluaa minun tekevän tämän oikeasti”, Bell nauraa. – Täytyy myöntää, että se on ollut monimutkaisin taito, joka minun on urani aikani täytynyt opetella. Minun täytyi kommunikoida kuuden eläimen kanssa yhtäaikaa. Ne eivät ymmärrä englantia, enkä minä puhu hevosta.

James Parks ohjastaa elokuvan toista kuusikkoa.

– Sellaista ei enää opeteta missään, ei ainakaan näyttelijöille. Kestää aikansa oppia ohjastamaan kahta, sitten neljää ja lopulta kuutta hevosta, Parks sanoo.

– Vedin kaikista käytettävissäni olevista naruista päästäkseni elokuvaan sanoo Channing Tatum. – Olin valmis mihin tahansa, enkä ollut edes lukenut käsikirjoitusta!

– Minnie on sähikäinen, kuvailee Dana Gourrier. – Hänellä ei ole mitään harhakuvitelmia siitä mitä hän on tai miten hänen pitäisi suhtautua mihinkään. Pitää ottaa huomioon, että sisällissodan jälkeenkin oli iso juttu, että nainen omisti jotain.

– Häntä katsoessaan ei voi olla hymyilemättä, toteaa Tatumkin Courrierin hahmosta, – Sen vuoksi Quentin hänet varmaan palkkasikin, koska hän on Minnie, suloinen sydän julmassa maailmassa.

Lauha talvi häiritsi lumimyrskyä tarvitsevaa tuotantoa. Tuottajat suunnittelivat, että sisäkuvat hoidettaisiin hyvällä kelillä ja lumen tullessa siirryttäisiin ulos. Lumi antoi odottaa itseään, mutta sitten sitä tulikin.

Näyttelijät olivat koko ajan hälytysvalmiudessa. Valtava myrsky saapui juuri sopivasti puuttuvien kohtausten täydentämiseksi. Niiden jälkeen tuotanto siirtyi Los Angelesiin, mutta olosuhteet eivät juuri parantuneet.

– Kuvittelin, että Coloradon olosuhteita tulisi ikävä, Goggins myhäilee. – Mutta Los Angelesissa studion lämpötilä oli alle pakkasrajan, kylmempää kuin Coloradossa. Mutta se on Quentinin tyyli. Hän haluaa nähdä ihmisten hengityksen eikä vain luoda sitä jälkituotannossa.

Vaikka länkkäri oli kunnianhimoinen, tuottaja Shannon McIntoshin mukaan siinä on myös paluuta juurille.

– Oli kuin hän olisi ollut tekemässä ensimmäistä elokuvaansa. Hän oli niin iloinen ja rakasti sitä mitä näyttelijät saivat irti hänen dialogistaan. Oli kuin olisi katsonut lasta karkkikaupassa, ilo oli niin tarttuvaa.

Jääkaappiolosuhteista huolimatta kukaan näyttelijöistä ei olisi vaihtanut 91 päivän sessiota mihinkään.

– Se oli kuin sirkus, johon kuvitteli liittyvänsä, kun lähti elokuva-alalle, kuittaa Russell.

– Quentinin ilo ei ollut vain tarttuvaa, siitä tuli totta.

Haastattelut ja kuvat: The Weinstein Company
Toimittanut Jouni Vikman

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut