Varjojen kaupungit: Luukaupunki perustuu Cassandra Claren vuonna 2007 alkaneen nuortenromaanisarjan ensimmäiseen osaan. Kuusi kirjaa käsittävässä sarjassa (viimeinen osa ilmestyy ensi vuoden maaliskuussa) seikkailee tavallisten kuolevaisten lisäksi toinen toistaan yliluonnollisempia olentoja haltijoista keijuihin ja vampyyreista ihmissusiin.
– Olin todella hämmästynyt kirjan suosiosta puhumattakaan siitä, kun kirjasta tehtiin elokuva. Tuotantoyhtiöt ostavat niin monien suosittujen kirjojen elokuvaoikeudet, mutta vain kourallinen päätyy valkokankaalle, Clare kertoo Los Angelesissa.
Hollantilaisen Harald Zwartin (The Karate Kid) ohjaaman elokuvan ja sen (ainakin) toisen osan toivotaan täyttävän Twilight-fanien fantasiannälkää. Luukaupungissa newyorkilainen teinityttö Clary Fray löytää paikkansa yliluonnollisessa maailmassa, kun demoni kidnappaa hänen äitinsä. Pelastaakseen äitinsä Clary liittyy salaperäisiin Varjometsästäjiin, jotka taistelevat demoneita vastaan. Jace on yksi Varjometsästäjistä, mutta hänen enkelimäinen ulkonäkönsä on ristiriidassa öykkärimäisen luonteen kanssa. Claryn paras ystävä Simon muistuttaa eniten kirjailijaa itseään.
– Kaikissa hahmoissa on ripaus itseäni, kaikista eniten Simonissa. Hän on tavallinen tyyppi, vähän nörtti, joka pitää lukemisesta. Ulkoisesti hän muistuttaa aviomiestäni. Clary on taas hyvin raisu ja rohkea. Hänessä on paljon piirteitä, joita toivoisin omaavani, myöntää Clare.
Elokuva tarjoaa myös yllätyksiä, sillä Claryn and Jacen tarina ei täysin noudata kirjan linjaa. Juonimuutoksilla on kirjailija Claren siunaus, sillä hän oli mukana elokuvan tekemisessä näyttelijävalinnoista aina lavasteiden suunnittelemiseen.
– Minulla ei ole virallista roolia elokuvassa, mutta kun Zwart lähetti minulle käsikirjoituksen, lähetin sen takaisin 50 sivua käsittäneen kommenttilistan kera. Ajattelin, että hän saa raivarin, mutta sen sijaan ohjaaja kiitti minua, ja huomautukseni näkyivät käsikirjoituksen seuraavassa versiossa.
Laulaja Phil Collinsin tytär Lily Collins teki läpimurtonsa elokuvassa Elämä pelissä (The Blind Side, 2009), josta Sandra Bullock palkittiin parhaan näyttelijän Oscarilla. Collinsin toinen korkean profiilin elokuva oli Julia Robertsin tähdittämä Kerro, kerro kuvastin (2012).
– Tiedän kyllä, että ei ole normaalia, että kenenkään ensimmäinen elokuva saa Oscarin. Haluaisin sanoa, että olen ollut onnekas, mutta en tiedä, onko kyse onnesta. Totuin kuulemaan aina ”ei” koe-esiintymisissä, ja säästin kaikki lukemani käsikirjoitukset ennen Elämä pelissä -elokuvaa. Niitä on korkea pino. Otin kieltävät vastaukset siltä kannalta, että kyse ei ollut minulle sopivasta projektista tai ajoitus ei ollut oikea. Mutta Elämä pelissä -elokuvan kohdalla kaikki palaset loksahtivat oikeille paikoilleen. Se oli loistava kokemus samoin kuin Kerro, kerro kuvastin, vaikka koskaan ei voi tietää, miten elokuva tulee menestymään.
– Kaikki kokemukset eivät tietenkään voi olla positiivisia, mutta uskon, että kaikella on tarkoitus. Voin nyt olla tyytyväinen, että en päässyt näyttelemään televisiosarjoihin, koska olisin ollut niissä kiinni useita vuosia, enkä olisi voinut ottaa vastaan näitä elokuvarooleja.
Pääroolin nappaaminen Luukaupungista oli Collinsille henkilökohtaisesti merkittävää, sillä hän tuntee olevansa kuin luotu esittämään Clary Frayta.
– Tämä elokuva on erityisen tärkeä minulle, koska fanitin kirjasarjaa jo ennen kuin sain roolin. Olin lukenut kaikki Varjojen kaupunki -kirjat ennen kuin edes kuulin filmatisoinnista. Ihailemani hahmon näytteleminen oli unelmien täyttymys. Minun oli lisäksi helppo samastua Claryyn, koska äitini on minulle hyvin läheinen.
Ohjaaja Zwartin ote aiheeseen teki vaikutuksen Collinsiin.
– Harald on korvaamaton. Elokuva olisi voinut olla hyvin efektipainotteinen, mutta Harald painotti tarinan henkilöhahmoja. Monet fantasiaelokuvat nojaavat visuaaliefekteihin jättäen katsojat kylmäksi, mutta Harald pureutui seikkailun ytimeen. Lavasteet olivat uskomattomat, samoin kuvausryhmä ja muut näyttelijät.
Zwart myös kannusti nuoria näyttelijöitä antamaan palautetta ja improvisoimaan.
– Hän halusi aina tietää mielipiteemme ja antoi vapauden muuttaa vuorosanoja, jos ne eivät tuntuneet luontevilta. Kokeilimme aina monia vaihtoehtoja. Harald on äärettömän yhteistyökykyinen, avoin ja luottaa näyttelijöihinsä. Hän ei koskaan menettänyt malttiaan tai vaikuttanut stressaantuneelta, mikä on epänormaalia, Collins naurahtaa.
Nuori näyttelijä pääsi tekemään myös osan omista stunteistaan.
– Valmistauduin rooliin treenaamalla kolme kuukautta ennen kuvausten alkamista personal trainerin kanssa. Ohjelmaan kuului kestävyys-, voima- ja tasapainoharjoittelua. Olen aina ollut urheilullinen, joten se ei ollut älyttömän haastavaa. Sitten harjoittelin stunt-osaston kanssa. Se oli sama kuin Kerro, kerro kuvastimessa, ja olin jo läheinen kaikkien kanssa. Opettelimme miekkailua, akrobatiaa, vaijerityöskentelyä ja taistelulajeja joka päivä kuvausten alkamiseen asti. Koko näyttelijäryhmä harjoitteli yhdessä, ja jouduimme heräämään joka aamu puoli viideltä treeneihin. Se oli aika uskomatonta.
Rääkki kannatti, vaikka Collinsin kyvyistä tuleekin esille vain jäävuoren huippu.
– Toivottavasti saan rymistellä kunnolla jatko-osassa. Mutta pääsimme tekemään monia stuntteja, jotka eivät olleet liian vaarallisia. Halusimme tietysti tehdä itse niin paljon kuin pystyimme, ja trailerissa näkyy Jamien tekemä voltti. Elokuva on niin toimintapitoinen, että ilman kestävyysharjoittelua olisimme olleet uuvuksissa jo kuvausten puoliväliin mennessä.
Teksti: Johanna Juntunen
Lue lisää Luukaupungista uudesta Episodista 8/2013.