Frank Herbertin tieteisklassikkoon perustuva Dyyni on takuulla vuoden odotetuimpia elokuvia. Elokuva esitettiin tänään Suomessa lehdistölle. Seuraavassa Episodin toimituksen ensikommentit:
Jouni Vikman:
”Denis Villeneuven uutuus on kunnianhimoista, maailmoja luovaa scifiä, jota suorastaan syö silmillään. Hän malttaa käyttää pitkiä dialogittomia pätkiä vain tunnelman luomiseen.
Valitettavasti varjoon jää se, miten ihmisten elämä ja arki kulkee jättimäisissä kulisseissa. Henkilöhahmoja rakentavat kohtaukset ovat vähissä ja kiireisiä.
Se korostuu, kun yli kaksi ja puolituntinen elokuva päättyy täysin kesken, eikä edelleenkään ole tiedossa, mihin suuntaan eri hahmojen polkujen pitäisi suunnata. Näin ollen jatko-osaa odottaa lähinnä yhtä hienona visuaalisena äimistäjänä kuin jännitettävänä ja mukaansa tempaavana tarinana.
Jopa pääosassa nähtävä Timothée Chalamet tuntuu ennemmin elokuvan hienolta visuaaliselta elementiltä kuin huikean avaruusoopperan päähenkilöltä, jonka kohtalosta pitäisi olla kiinnostunut.”
Jussi Huhtala:
”Ei voi väittää, etteikö Dyyni olisi upean näköinen ja taitavasti tehty elokuva. Silti se tuntuu jonkinasteiselta pettymykseltä. Villeneuven Dyyni on aikuiseen makuun suunnattu Star Wars, mutta se on sitä vähän liikaakin. X-Wing-hävittäjiä muistuttavat helikopterit, hiekkaiset maisemat ja symmetriset armeijarivistöt näyttävät hieman liian tutuilta. George Lucas käytti ehkä Dyyniä inspiraationaan, mutta nyt asetelma on kääntynyt toisin päin.
Läskipukuun pukeutuneen Stellan Skarsgårdin pöljä pahishahmo on suorastaan tahattoman koominen muuten kuolemanvakavassa elokuvassa. Villeneuven lahjakkuus ja älyllisyys näkyy kyllä elokuvassa, mutta siinä on aivan liikaa tyhjänpäiväistä pönötystä, eikä tönkkö dialogi vie tarinaa eteenpäin. Resurssit ovat menneet osittain hukkaan, vaikka muutama sykähdyttävän upea kohtaus elokuvassa nähdäänkin.”
Hannu Liekso:
Vuoden 1984 klassikko Dyyni on päässyt mestariohjaaja Denis Villeneuven käsittelyyn pitkän odotuksen jälkeen. David Lynch asettaa riman korkealle jo nimellään, mutta nuorempi kollega on vähintään yhtä taitava. Jollei taitavampikin.
Tarina itsessään on yksioikoinen ja jo kuviona tuttu vuosisatojen takaa, joten näyttelijöille ei jää tilaa heidän vain suorittaessaan kivikasvoisina työtään. Kuvat ovat upeita ja Hans Zimmerin musiikki toimii. Toivottavasti Villeneuve pääsee tekemään jatko-osan, ettei tarina jää tyngäksi.
Dyyni tulee teattereihin 17. syyskuuta. Varsinainen arvio ilmestyy hieman ennen ensi-iltaa. Katso traileri alta.
