”Tuottajat sanoivat, että tämähän on ihan älyttömän kuuloista” – Näin perunasta tuli osa komedian menestysreseptiä

Kotimainen uutuuskomedia kertoo, miten peruna saapui 1600-luvulla Suomeen. Haastattelimme elokuvan tekijöitä: käsikirjoittaja Pekko Pesosta ja ohjaaja Joona Tenaa.

26.2.2021 09:00

Käsikirjoittaja Pekko Pesonen tunnetaan ennen kaikkea Napapiirin sankareista, josta hänet palkittiin Jussi-palkinnolla. Pesonen on kirjoittanut menestyskomedialle myös kaksi jatko-osaa. Draaman puolella kehuja on kerännyt Talvivaaran kaivostoiminnasta kertova Jättiläinen.

Joona Tena on monipuolinen elokuvantekijä, joka on ohjannut muun muassa romanttisen komedian FC Venus, kauhudraaman Syvälle salattu, lastenelokuvan Supermarsu sekä televisiosarjoja Roba ja Syke.

Nyt Pesonen ja Tena ovat tehneet yhdessä keskiajalle sijoittuvan komedian, joka kertoo perunan lanseeraamisesta Suomessa startup-tyyliin.

Voisi kuvitella, että alkusysäys tehdä perunasta elokuva tulisi Keskustapuolueelta tai Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitolta, mutta ilmeisesti se syntyikin käsikirjoittajan omassa päässä?
Pekko: Olin ajatellut kirjoittaa startup-skenestä jotain, mutta toisaalta olin haaveillut, että olisi hienoa tehdä keskiajalle sijoittuva juttu, jossa olisi miekkoja ja linnoja. Sitten tuli älynväläys: mitä jos nämä kaksi yhdistäisi. Startup-aiheessa on haasteena saada katsoja mukaan, jos tuote on vaikkapa pakkausalgoritmi. Perunassa on se hauska puoli, että katsojat tietävät, että se on lopulta hyvä tuote. He toivovat, että päähenkilö saisi idean läpi.

Miten sait itse idean perunasta myytyä tuotantoyhtiölle?
Pekko: Ei se helppoa ollut. Tavallaan Peruna on helppo elokuva pitchata, koska pitch on yksi lause: komedia startup -yrittäjästä, joka yrittää tuoda perunaa Suomeen 1600-luvulla. Se on siinä. Ne, jotka tajuaa idean, tajuaa sen yhdestä lauseesta. Useampi tuottaja sanoi, että tämähän on ihan älyttömän kuuloista. Ainoa joka sanoi heti, että tämä on kova juttu, tehdään tämä, oli Olli Haikka.

Haikka on Yellow Filmin pomo ja tuottaja. Pestasiko hän sitten Joonan ohjaajaksi?
Joona: Se oli juuri tuo sama lause, jonka Olli Haikka heitti. Ensimmäinen reaktio oli, että tuohan kuulostaa tosi hauskalta. Minulle idea oli myyty sillä yhdellä lauseella.
Pekko: Käsisprosessi oli kohtuullisen pitkä. Aika pitkään kirjoitin sitä englanniksikin. Olin varmaan muutaman vuoden sitä pyörittänyt, kun Joona tuli messiin.
Joona: Aika monta versiota siitä tuli. Perusajatus ja tietty perustarina pysyi ennallaan. Jos käsikirjoittaja jotain kirjoittaa, en halua myllertää sitä, vaan lähden etsimään siitä perusideasta sisältä, millaisen elokuvan haluaisin nähdä. Mutta pitkä prosessi se oli.

Joonas Nordman.

Miksi käsikirjoitusta kirjoitettiin englanniksi? Oliko Perunasta tulossa kansainvälinen projekti?
Joona: Tuotantoyhtiö myi Perunan minulle englanninkielisenä projektina: olisinko kiinnostunut tekemään tämmöistä ulkomailla. Puhuttiin maailmantähdistäkin, joista ei saisi varmaan sanoa mitään.
Pekko: Mutta se tuskin on salaisuus, että pitkään haaveiltiin, olisiko voitu tehdä suorilta kaksi kieliversiota. Siis suomeksi ja englanniksi.
Joona: Siinä puolivälissä olimme tekemässä kaksikielistä leffaa, kuten Poika ja ilves 90-luvulla. Yritin myydä ajatusta, että kehitettäisiin kuvitteellinen englannin murre keskiajan Suomessa. Vähän kuin skottilaiset Hollywood-leffoissa. Eihän se ole oikeata skottimurretta.
Pekko: Norsemen-sarjahan on tehty norjaksi ja englanniksi, ja se englantihan on hauskaa. Emme vain saaneet tarpeeksi rahaa.
Joona: Elokuvasäätiön vaatimus oli tehdä suomeksi, minkä tavallaan ymmärrän. Se on suomalaisen kulttuurin edistämistä.

Keskiajalle sijoittuva komedia linnoineen ja miekkoineen tuo mieleen Monty Pythonin koomikot Graalin maljan perässä. Oliko se innoituksena?
Pekko: Kaikki Monty Pythonin jutut ovat olleet minulle tärkeitä. Mutta yksi viittaus, mistä olen usein puhunut, on tietääkseni ainoa suomalainen keskiaikakomedia, eli Speden ja kumppaneiden Noin 7 veljestä. Toki tässä ollaan tyylillisesti enemmän jossain Silicon Valley -sarjan maailmassa.

Pitikö käsikirjoitusta varten tutkia paljon historiaa? 
Pekko: Kyllähän tässä aikamoisia vapauksia otetaan realistisen historian suhteen. Pääasiassa taustatutkimus oli sitä, että haastattelin yrittäjiä ja luin sitä kirjallisuutta, mutta jonkin verran luin myös 1600-luvusta. Oli myös yksi historian dosentti Mikko Huhtamies Helsingin yliopistolta, joka antoi asiantuntijajeesiä.

Millaista oli siirtää keskiajan maailma käsikirjoituksesta valkokankaalle? 
Joona: Sehän on työläs projekti, jos ajattelee, että pitää uskottavasti olla 1600-luvulla. Tietenkin voi tehdä samalla tavalla kuin Noin 7 veljestä tai Monty Python: opiskelijapojat-fiiliksellä ja -perinteellä, jossa mennään vähän sinne päin. Otetaan kookospähkinät hevosiksi, kun ei ole varaa hevosiin. Semmoista en halunnut lähteä tekemään. Se olisi ollut Monty Python -huumoria, joka on oma tyylilajinsa. Muilla ei mielestäni ole edes oikeutta siihen, emmekä me pärjäisi siinä kilpailussa.

Miksi päätitte kuvata Liettuassa?
Joona: Tuottaja Marko Talli oli jollain festivaalilla, muistaakseni Berliinissä, tutustunut liettualaisiin, jotka tekivät Chernobyl-sarjaa siellä. Paljon tekijäporukkaa tuli suoraan Chernobylin tuotannosta. Se oli loistava yhdistelmä kovaa ammattitaitoa ja rentoa suomalaista meininkiä. Ei mikään jäyhän saksalainen pikkutarkka eikä suuren maailman amerikkalainen tyyli.

Liettuasta näytti löytyvän hyviä kuvauspaikkoja. Paljon piti varmaan myös lavastaa itse?
Joona: Me rakennettiin tosi paljon. Paikat oli hienoja, mutta ihan valmiina ei löytynyt juuri mitään. Trakain linna ja Rumšiskesin ulkomuseo olivat lähimpänä valmista, vaikka niitäkin ehostettiin paljon. Iso osa rekvisiitasta on varta vasten tehty leffaa varten. Linnan ulkopuoli lisättiin digitaalisesti ja muutettiin tornia, kun se on vähän liian kirkkomainen. Siellä on pieniä digitaalisia muutoksia ja blue screen -taustoja. Näin tänä päivänä tehdään. Yhdistellään paljon.

Kari Hietalahti, Joonas Nordman, Mikko Penttilä ja Alex Anton marssivat kylän raitilla noususuhdanteessa.

Pääroolia esittää Joonas Nordman. Näyttelijäkaarti on laaja, ja siinä on paljon tuttuja kasvoja. Onko Suomessa helppo saada niminäyttelijät mukaan?
Joona: Suomalaisessa elokuvassa se on kiva juttu, että minä olen ainakin yleensä saanut kaikki näyttelijät, jotka olen halunnut. Meillä oli aika pitkät koekuvaukset. Joonas hiffasi jutun heti ensimmäisissä koekuvauksissa. Se oli Joonaksen taimaus. Joonas tajusi heti, millainen tyyppi se on. Olen tyytyväinen valintaan, koska Joonas oli täysi ammattilainen. On vaativaa hommaa pitää näin fragmentaarinen rooli hallussa. Hypitään siellä täällä ja vanhetaan.

Tommi Korpela tuntuu olevan lähes jokaisessa kotimaisessa elokuvassa.
Joona: Hissu ja Tommi ottivat yhteyttä, että ne haluaisivat mukaan. Haluttiin löytää Tommille jokin sopiva rooli, niin tehtiin siitä sitten ikään kuin bisnesenkeli, joka on kirjaimellisesti enkeli. Ajateltiin, että tämähän voisi olla Tommille hyvä rooli. Tosin vähän hankala, kun Tommi on aika raskas kaveri. Nostaminen vaijereilla kirkon kattoa kohti oli vaikeaa. Joonaksen nostaminen oli paljon helpompaa.

Kari Hietalahdella oli vähän isompi rooli.
Joona: Hissu pystyy tekemään rakastettavan hahmon myös tämmöisestä äkäisestä ja vähän ilkeästäkin tyypistä. Hissulle löytyi oikea rooli.

Olette molemmat tehneet elokuvia monissa lajityypeissä. Onko se harkittua?
Joona: En usko, että tekijät itse sitä miettivät. Tykkään tehdä erilaisia asioita luontaisesti. Lähden tekemään leffan mukaan. Jos tehdään lastenleffaa, niin minulla on tietyt periaatteet. Supermarsu avautuu myös vanhemmille, jotka vie lapsia leffaan. Tässä halusin ehdottomasti, että tehdään näyttävä leffa, vaikka mennäänkin komedia edellä.
Pekko: Minähän olen pääasiassa tehnyt komediaa, kuten Napapiirin sankarit, Tyttö sinä olet tähti ja Onnenonkija. Jättiläinen oli ainoa selkeä draama, ja sen tekeminen oli siinä mielessä hirveän paljon helpompaa, että riittää jos draama on kunnossa, eikä tarvitse yrittää olla hauska joka kohdassa. Komedian kirjoittaminen on paljon haastavampaa.

Onko peruna edelleen mielestänne hyvä tuote? Syöttekö itse?
Joona: Syön kaikissa muodoissa.
Pekko: Sama homma.
Joona: Olen nuorena rinkka selässä kiertänyt Aasiaa ja syönyt riisiä neljä kuukautta. Sen jälkeen peruna nousi arvoonsa.
Pekko: Suosikkini on puikula. Ja Frex on myös hyvä. Nuorten kavereiden uusi perunalajike.
Joona: Minäkin tykkään Lapin puikulaperunasta.
Pekko: Annabellekin on hyvä.
Joona: Ja Rosamunda. Uuniperunaa harrastetaan meillä tosi usein.

Haastattelu: Jussi Huhtala
Kuvat: Algimantas Babravicius / Yellow Film & TV ja Jussi Huhtala

Lisää luettavaa

Aiheeseen liittyviä elokuvia