Uuden Star Trekin Simon Pegg sukeltaa pimeyteen vitsaillen

J.J. Abramsin ohjaama Star Trek Into Darkness jatkaa edeltäjänsä, vuonna 2009 ilmestyneen Star Trek -elokuvan viitoittamalla tiellä. Kapteeni Kirk miehistöineen komennetaan johtamaan operaatiota, jonka tavoitteena on vangita ja tuhota Tähtilaivastoa vastaan hyökännyt tuntematon vihollinen. Episodi tapasi Montgomery ’Scotty’ Scottin rooliin palaavan englantilaisnäyttelijä Simon Peggin, 42, lontoolaisessa Soho Hotelissa.

Teksti Melinda Sulkama

Huumori oli tärkeä osa ensimmäistä elokuvaa, mutta jatko-osa vaikuttaa synkemmältä ja syvemmältä, jopa nimensäkin puolesta. Kuinka kuvailisit uutta elokuvaa?

– Mielestäni elokuva ei ole mitenkään karu tai totinen, Pegg vastaa. – Kyseessä on action-seikkailu -tyyppinen hauska elokuva eikä masentava, inhorealistinen, sosiaalinen satiiri. Totta kai elokuvassa on läsnä myös vaaran ja uhan elementit, ja henkilöt käyvät läpi synkkiä aikoja, mutta en kuitenkaan kutsuisi elokuvaa synkäksi samaan tyyliin kuin esimerkiksi Yön ritarin paluuta. Elokuva on hauska ja kevyehkö, mutta vaaran elementti on intensiivisempi kuin ensimmäisessä elokuvassa.

Onko Scotty kehittynyt ensimmäisestä elokuvasta, ja jos on, niin miten?

– Kyllä hän on kehittynyt, hänellä on nykyisin kidukset, Pegg naurahtaa. – Ei vaan. Scotty on vieläkin samanlainen kaveri, kovin ylpeä ja luulee omistavansa aluksen, koska hän tekee kaikki raskaat työt. Hän on periaatteellinen mies, jopa niinkin paljon, että hänen periaatteensa tavallaan luovat kehyksen hänen hahmolleen.

Kuinka luonnehtisit Scottyn roolia elokuvassa? Onko hän edelleenkin miehistön vitsiniekka?

– Scotty on hyvin pidetty hahmo. Televisiosarjassa hänet esitettiin niin, että säkkipillimusiikki soi taustalla ja hän laukoi vitsin juomisesta tai jotain muuta vastaavaa, mutta samalla hän oli myös tärkeä ja varteenotettava miehistön jäsen. Elokuvassakin on hetkiä, jolloin hän ei olekaan hauska ja kohtaus onkin uhkaava, ja toivon, ettei hahmo siinä suhteessa välitykään yleisölle vain ”hauskana kaverina”, Pegg luonnehtii.

– Hauskuus on tietenkin osa Scottyn hahmoa, mutta samoin voisi sanoa vaikka kapteeni Kirkistä (Chris Pine), Pegg jatkaa. – Kirk on hyvin kuiva ja kujeileva, ja oikeastaan juuri hän yhdessä Bonesin (Karl Urban) kanssa muodostaa pohjan elokuvan komiikalle, eräänlaisena vastapainona Spockin (Zachary Pinto) vakavuudelle.

Onko Scottyn rooli kasvanut ensimmäisen elokuvan jälkeen?

– Ehdottomasti. Scottyllä on oma tarinankaarensa ja hän on läsnä elokuvassa alusta asti. Ensimmäisessä elokuvassa jokainen hahmo tarvitsi oman esittelyhetkensä, ja Scotty liittyi joukkoon viimeisenä, vasta elokuvan loppupuolella. Oli todella mukavaa olla mukana tässä elokuvassa alusta asti ja vielä niin, että oli enemmän tekemistä valkokankaalla, Pegg kertoo.

Olit mukana käsikirjoittamassa elokuvia Shaun of the Dead, Hot Fuzz, ja Run, Fatboy, Run, joissa näyttelit myös pääosia. Saitko esittää kuvaustiimille omia ideoitasi Scottyn hahmosta tai dialogista, ja otettiinko ne huomioon elokuvaa tehdessä?

– Koska minulla on skotlantilaista taustaa, J.J. antoi minun lisätä skottilaisuutta vuorosanoihini kuvausten edetessä. Yhtenä päivänä hän tosin tuli luokseni kuvauspaikalla ja sanoi: ”Simon, meidän täytyy ymmärtää mitä sinä sanot”, Pegg kertoo ja nauraa raikuvasti. – Tuumasin siihen sitten, että ”ok, ok, selvennän murrettani vähän”.

Olet työskennellyt J.J. Abramsin ohjauksessa aiemminkin, esimerkiksi Mission Impossible: Ghost Protocol -elokuvassa. Kuinka yhteistyö tutun ohjaajan kanssa sujui tällä kertaa?

– Pidän J.J.:stä sekä ihmisenä että ohjaajana. Hänellä on hyvin porrastettu johtamistyyli: jos tuotannon johtaja osaa asiansa, koko järjestelmä toimii sujuvasti. J.J. on aina hyvin positiivinen ja hänen luovuutensa on rajaton. Kuvauksissa hän on aina täysillä mukana hetkessä, hän ei koskaan raavi päätään tai näytä onnettomalta, ärsyynny alaisilleen tai menetä malttiaan, Pegg kuvailee.

– Kuvaustauoilla J.J. hankki erilaista viihdykettä työryhmälle, esimerkiksi kerranJeremy-niminen kaveri tuli kuvauspaikalle rumpukoneen kanssa ja alkoi soittaa sitä kuin pianoa. Hän soitti sitä mielettömän hyvin ja me kaikki vain tuijotimme häntä samalla, kun lavasteita vaihdettiin. Lopulta J.J. sanoi, että Jeremynkin olisi oltava elokuvassa. Lopullisessa elokuvassa onkin yökerhokohtaus, ja siellä soittava dj on Jeremy, jonka J.J. vain sattui löytämään YouTubesta.

Millaista ohjeistusta sait Abramsilta?

– J.J. teki minulle ehdotuksia koko ajan. Kuulin jatkuvasti kuinka hän hihitteli minulle monitorinsa takaa, Pegg muistelee, ja jatkaa poikamainen virne kasvoillaan: – Kuvatessamme kohtausta, jossa miehistö yrittää pelastaa Spockia, ja Enterprise on syvällä meren uumenissa, J.J. pyysi minua teeskentelemään, että näin suuren kalan aluksen edessä. Olin vähän ymmälläni, joten J.J. jatkoi, että minun tuli kääntyä kameraa kohti ilmehtien niin, että olisin juuri nähnyt valtavan kalan ja haluaisin kertoa siitä kaikille, joten tein työtä käskettyä. Naureskelimme sitten myöhemmin koko jutulle, ja olin varma, ettei pätkä pääsisi koskaan valmiiseen elokuvaan. Myöhemmin minulle kuitenkin kerrottiin, että kyllä se elokuvasta löytyy. Kyseinen episodi kuvastaa hyvin J.J.:n tapaa toimia: hän ehdottaa jotain hullunkurista ja sittenhän minä teen niin.

Kuinka valmistauduit Scottyn rooliin? Jouduitko ankaralle kuntokuurille?

– Olin kuvausten alkaessa paljon paremmassa fyysisessä kunnossa kuin ensimmäistä elokuvaa tehdessä. Ensimmäisessä elokuvassa minä ja Chris esiinnyimme kohtauksessa, jossa meidän piti juosta konehuoneen poikki ja muistan, kuinka rankkaa se oli. Tällä kertaa kuntoni oli parempi, sillä olin käynyt kuntosalilla harjoittelemassa personal trainerini kanssa, Pegg kertoo. – Aloitin hyvin tiukan treeniohjelman Mission Impossible: Ghost Protocol -elokuvan kuvausten alkaessa ja olen jatkanut sitä kuvausten jälkeenkin, mihin olen hyvin tyytyväinen.

Mitä odotat eniten näkeväsi valmiissa elokuvassa?

– Haluan nähdä, miltä kuvauspaikat näyttävät. Kuvasimme kolmessa erityyppisessä paikassa, jotka kiinnostavat minua erityisesti. Enterprisen puitteet olivat tällä kertaa valtavat, ja koko aluksen läpi pystyi juoksemaan, komentosillalta lääkintäosastolle ja sieltä edelleen siirtymishuoneeseen. Se oli mahtavaa, aivan kuin meille olisi tehty iso leikkikenttä, Pegg muistelee ja hymyilee jälleen.

– Konehuonekohtaukset kuvattiin eräässä suuressa teollisuuskompleksissa, jonka lisäksi kuvasimme uudessa National Ignition Facility-fuusiolaboratoriossa Pohjois-Kaliforniassa. Siellä onnistuimme linkittämään kuvausympäristöt aivan mahtavalla tavalla: laboratorio oli yhdistelmä konehuoneen teollisia kulmia ja Enterprisen sileitä linjoja, ja uskon, että siellä kuvatut kohtaukset auttavat luomaan yhtenäisen kuvan aluksesta. Odotan innolla, että näen ne valmiissa elokuvassa.

Aiheeseen liittyvät jutut