Voiko mihinkään enää luottaa? HBO:n scifi-länkkärin 2. kausi sekoittaa pakkaa entisestään – mukana tiikereitä, pommeja ja samuraita

Westworld-sarjan uusissa jaksoissa tasapainotellaan jälleen monen eri ajan, paikan ja tarinan välillä, ja toivottua vuotoa puistojen välillä nähdään kutkuttavin seurauksin.

HBO Nordic

Vuoden 2016 lokakuussa ensi-iltansa saanut HBO:n alkuperäissarja Westworld on häikäisevän näyttävä televisiosarja, jonka upea 1. tuotantokausi sai katsojan hämmästelemään ihastuksesta mutta samalla myös kyseenalaistamaan sarjan pitkäkestoisuuden.

Hartaasti odotettu 2. tuotantokausi onnistuu kuitenkin muuttamaan 1. kauden tahtia vakuuttaen katsojan sarjan mahdollisuudesta pitkään ja jännittävään tulevaisuuteen.

Suurella rahalla tehtyyn Westworldiin astuva katsoja ihastuu maksavan vieraan tavoin länkkäripuistoon ja sen luomiin mahdollisuuksiin, mutta alussa katsojalla ei ole mitään hajua siitä, kuinka synkäksi ja monimutkaiseksi tarina käy edetessään ajassa sekä eteen- että taaksepäin.

Heti lähtökuopissaan täydellisyyden saavuttava sarja on usein kuitenkin niin monimutkainen, että sen perusarvona oleva tarinankerronta kärsii helposti katsojan pudotessa kärryiltä.

Katsojan oma muistikapasiteetti ja prosessointikyky ei isäntien tavoin pysty aina käsittelemään tämän kasvojen eteen luodun maailman monimutkaisuutta. Kun tarina menee liian kiemuraiseksi ja kerrostetuksi, on katsojalla kaksi vaihtoehtoa: seurata joko juonen polkua tai antautua inhimillisten tunteiden vietäväksi.

Kummassakaan tapauksessa tarina ei saa katsojan haluamaa täyttymystä, mutta sarjan tekijöiden tarkoitus säilyy, sillä katsojan on pakko jatkaa tarinan tutkimista seuraavissa jaksoissa ja tuotantokausissa.

Vaikka Westworldin ensimmäinen tuotantokausi eteni hurjalla vauhdilla jännittävään loppuunsa asti, paljastuu se toisella kaudella vasta pitkän saagan alkusoitoksi.

Huhtikuun lopussa viimeinkin alkanut toinen tuotantokausi on sekä kilpajuoksu että ajojahti, jonka päämäärästä edes hahmoilla ei ole täyttä selvyyttä.

Uusissa jaksoissa tasapainotellaan jälleen monen eri ajan, paikan ja tarinan välillä, ja toivottua vuotoa puistojen välillä nähdään kutkuttavin seurauksin.

Ensimmäisen kauden tapahtumien jälkeen katsoja ei enää osaa luottaa hahmoihin tai niiden tarinoihin, mutta sekä ihmisten että isäntien motiiveja ja kulmakiviä setvitään sekä menneisyydessä että nykyisyydessä.

Aika itsessään on sarjassa suurin ongelma ja määrittäjä, ja vaikka ensimmäisen kauden perusteella voisi luulla, ettei katsoja enää pääse yllätetyksi, on juonessa jälleen tilaa monille paljastuksille.

Toisen kauden suurin anti tapahtumien ja tarinoiden lisäksi on monisyisen konseptin uusien kerrosten paljastuminen. Hieman antologiamaisen ensimmäisen kauden jälkeen katsojille annetaan entistä enemmän historiaa, mutta ”nykyhetken” tapahtumat liikkuvat ajallisesti hitaammin, luoden perinteisemmän televisiosarjamaisen rakenteen ja antaen hahmoille muutakin kuin yksinkertaisen taustatarinan.

Westworld on äärimmäisen laadukkaasti tehty televisiosarja, joka ei sorru toistamaan sille luotua silmukkaa. Kriittisemmältä katsojalta ei haastetta puutu, mutta peruskatsojakin hurmaantuu kuin keskiverto vieras Mariposan saluunaan astellessaan.

Tähdet ★★★★

 

Aiheeseen liittyvät jutut