We’ll Be Back – Terminator: Dark Fate ja tuomiopäivän paluu

Dark Fate on jo kuudes Terminator-elokuva. Yleinen mielipide on, että parhaita ovat kaksi ensimmäistä, joissa ohjaajana ja yhtenä käsikirjoittajana toimi James Cameron ja Arnold Schwarzenegger näytteli tappajarobottia, joka vuoroin jahtasi, vuoroin suojeli Linda Hamiltonin esittämää Sarah Connoria ja eritoten tämän lasta, joka on avainasemassa tulevaisuuden sodassa koneita vastaan. Nyt kolmikko on jälleen palannut yhteen, Cameron tosin tarinan kehittäjänä ja tuottajana. Fanien toiveet ovat silti korkealla, mutta kuinka käy yli kuusikymppisiltä toimintasankareilta rock’n roll? Hyvin, jos heiltä itseltään kysyy.

31.10.2019 10:20

Syyskuun lopulla 63-vuotta täyttänyt Linda Hamilton myöntää nauraen käyttäneensä Arnold Schwarzeneggerin vuoden 1984 The Terminatorissa ensimmäisen kerran lausumaa ja sittemmin kuolemattomaksi tekemää tokaisua, kun häntä kysyttiin Terminator: Dark Fate -elokuvaan.

– ”I’ll be back!” Minun piti kyllä miettiä sitä pitkään ja hartaasti. Tunsin jo tehneeni kahdessa ensimmäisessä kokonaisen tarinakaaren. Minun piti miettiä mitä uutta voisin tuoda Sarah Connoriin. Enkä ollut muutenkaan varma halusinko vaihtaa viettämäni elämän taas tähän. Olen tavallaan luonut nahkani ja ollut tyytyväinen New Orleansissa, jossa olen viettänyt ”oikeaa” elämää.

– Viikkojen pähkäilyn jälkeen minua viehätti ajatus, että hahmon elämässä on kulunut niin paljon aikaa. Sarah Connor on edelleen yhteiskunnan laidalla elävä villi kortti, kuluneet vuodet ovat vain pahentaneet asiaa. Naiselta, jolla on ollut niin suuri merkitys ja missio, on viety elämäntehtävä. Ajattelin, että voisin täyttää ne 27 vuotta ja rikastuttaa hahmoa kokemuksella ajan kulumisesta.

Miesten puolella seniori-ikään ehtineet toimintasankarit alkavat olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Tv:ssä iäkkäämmät naiset ovat alkaneet saada näkyvyyttä, mutta elokuvien puolella se on vielä harvinaista. Hamilton näkee itsensä jopa jonkinlaisena tienraivaajana, mutta hänkin joutui ajattelemaan asiaa uudesta näkökulmasta.

– Minun missioni oli tehdä vanhasta uusi musta, joten en pyytele anteeksi, hän nauraa.

– En pyydä anteeksi sitä, että olen tämä ihminen, jolla on tällaiset kasvot ja valtava elämänkokemus niiden takana. Tosin ensin ajattelin, että lopputulos on sama, jos treenaan kuten aikoinaan. Ei ole. Lihakset vaativat hormoneja, joten ajattelin että se siitä sitten. Sitten sanoin itselleni, että ehkä en ole se, joka olin silloin, olen helvetin paljon parempi. Toivottavasti myös valkokankaalla näkyy miten paljon enemmän kaikkea olen kuin edellisellä kerralla Sarahia näytellessäni.

Nainen helvetissä

Myös tähden itsensä elämässä on kulunut 27 vuotta. Vaikka Hamilton on työskennellyt tasaiseen tahtiin, hän tuntuu kadonneen julkisuuden valokeilasta.

– Havahduin eläväni Malibun kartanossani tietyn ikäisenä näyttelijänä, jonka lapset ovat lähteneet eikä agentti enää soita niin usein. Katselin ympärilleni ja ajattelin, etten tarvitse sitä. Kun kasvatin lapsiani, minulla oli iso koti ja piha, jossa koko luokka pystyi pitämään päättäjäisjuhlansa. Paikka oli täynnä lapsia ja heidän kavereitaan, mutta sitten siinä ei enää ollut mitään järkeä. Totesin, että ainut vielä toteutumaton unelmani on pieni kuisti ja hevonen. Vaihdoin kaiken siihen.

– Luulen, että osa minusta ei koskaan ymmärtänyt Hollywoodia tai paikkaani siellä. Tunsin aina oloni vähän ulkopuoliseksi. Se pakkomielle omasta ja muiden ulkonäöstä. Farmi Virginiassa oli valju, mutta sain kuistin ja hevosen. Lisäksi olin lähempänä vanhempiani heidän viimeisinä aikoinaan. Viisi vuotta olin kunnollinen tytär ja kunnollinen sisko, ja kun isäni kuoli, olin valmis jättämään maatilankin taakseni.

– Se oli yksinäistä ja eristäytynyttä, mutta samalla selänkääntö Hollywoodille ja sen ylenpalttisuudelle, johon tottuu liian helposti. Minua huolestutti kasvattaa lapsiani Malibussa. Etuoikeutettuja, paratiisissa kasvavia lapsia. Pohdin, mitä he toivovat elämältä kasvettuaan paisutettujen egojen, elämäntapojen, huulien ja kaiken muun keskellä. Farmin jälkeen päätin kokeilla New Orleansia, koska en halunnut palata tänne. New Orleansissa viihdyttää historia, arkkitehtuuri ja tuikituntemattomien tapa kutsua ihmisiä babyksi, Hamilton nauraa.

Terminator-kaliiberin elokuva tuo pakostakin mukanaan julkisuutta ja poseerausta punaisella matolla.

– Näytteleminen on työtäni, jota rakastan ja teen loppuun asti, mutta minulle riittää tehdä sitä seitsemän taalan teatterissakin. Tiedän olevani etuoikeutettu saadessani tehdä elääkseni mitä haluan, joten olen aina ollut kiitollinen enkä ole kieltäytynyt työstä. Sivuoireet ovat oma lukunsa. Urani alussa lupauduin pukeutumaan kauniisti ja näyttämään nätiltä, koska minusta otettaisiin valokuvia. Nyt 30 vuotta myöhemmin halutaan ottaa vain huonoja kuvia, ja on kasvatettava pukeutumiskierroksia jotta ei päätyisi kuvaan. Se kuvastaa mihin monet meistä ovat ajautuneet, ja kiinnitän huomiota moiseen. En ole oikeastaan elokuvaihminen. Pidän lukemisesta ja omilla aivoilla ajattelemisesta, joten kaikella sillä ei oikeastaan ole merkitystä minulle. Minun pitää uskoa siihen, mitä olen oppinut ja kuka olen. Olen voimissani vielä 62-vuotiaana, ja se saa riittää muillekin.

Arnold Schwarzenegger toteaa, ettei tunnista julkisuuden haittapuolia.

– Monet julkkikset ovat todenneet, että eikö ole ärsyttävää, kun ei voi mennä ulos rauhassa. Ymmärrän sitä, mutta tämä on kaksisuuntainen katu. Ei voi odottaa, että ihmiset ovat innoissaan ja ryntäävät paikalle, kun tulee uusi elokuva, pyrkii kuvernööriksi tai voittaa kehonrakennusmestaruuden, mutta sitten jättävät rauhaan, kun käy ravintolassa tai uimarannalla. Se ei vain toimi niin. Minusta on aina ollut hienoa olla tunnettu ja saada huomiota. Huomiohan on yleisin asia, jota ihmiset toivovat. Saan koko maailman huomion, minun ei tarvitse käydä kallonkutistajalla saadakseni sitä, tähti nauraa.

Sarah Connor ei ole nainen, jota Hamilton pitäisi esikuvana.

– Olin järkyttynyt, kun toisen leffan jälkeen minua pidettiin vahvuuden roolimallina. Ei, ei, ei, Sarah on piinattu nainen, jolla ei ole aikaa rakastaa lastaan koska valmistaa tätä tulevaisuutta varten. Hänen tuskaansa en ole kaivannut. Toisen elokuvan lopussa on häivähdys toivoa, sillä hän uskoo pelastaneensa ihmiskunnan muuttamalla tulevaisuutta. Se on kiinnostavaa, sillä sitä ajattelee sen ehkä pelastaneen myös meidät, mutta asiat menevätkin persiilleen, ja Sarah on edelleen jumissa helvetissään. Silti oli upeaa näytellä häntä.

– Hänestä on tavallaan tullut osa minua, voisin kertoa pitkän listan tyhmiä temppuja. Ensimmäisen elokuvan aikaan työskentelimme käytännössä yöt läpeensä, ja yhden pitkäksi venähtäneen illan jälkeen kävin mieheni ja ystävämme kanssa yökerhossa. Lähtiessämme joku ajoi päin autoamme. Se peruutti ja lähti ajamaan pois, mutta sen lokasuoja oli vahingoittunut, joten käskin lähteä seuraamaan sitä. Molemmat miehet ihmettelevät mitä puuhaan, eihän se edes ollut minun autoni. Mutta seuraamme sitä, ja se juuttuu umpikujaan. Miehet ajattelevat, että kirjoitan rekisterinumeron ylös, mutta minä menen ulos ja yritän repiä kuskin ovea auki. Mutta se en ollut minä, Sarah Connor se yritti repiä miestä ulos autosta ikkunan kautta. On ollut muitakin vastaavia hetkiä, joita ei olisi tapahtunut, jos en olisi esittänyt häntä. Sitä ei tiedä kuinka vahva voi olla ennen kuin pyydetään esittämään sellaista.

Terminaattorikin vanhenee

James Cameronin mukaan Dark Fate on suoraa jatkoa hänen elokuvilleen Terminator – tuhoaja ja Terminator 2: Tuomion päivä. Kolme niiden jälkeen ilmestynyttä elokuvaa tapahtuvat hänen mukaansa vaihtoehtoisessa aikajatkumossa. Schwarzenegger kuitenkin ammentaa niistäkin selittääkseen miksi hänen hahmonsa on vanhentunut.

– Ikääntymisen prosessi tuli käsitellyksi edellisessä Terminator-elokuvassa. Sota-arpisen pinnan alla robotti ei vanhene, vaan sen voimat ja kyvyt pysyvät aina samoina. Mutta sen päällä on ihmislihaa, ja ihmisliha vanhenee. Se realiteetti näkyy elokuvassa, mutta emme takerru siihen, sillä sen kykyjen järjenvastaisuus, toiminta ja stuntit pysyvät kaikki se ennallaan. Olen edelleen Cyberdyne Systemsin malli 101 T-800, täydellisin kone kunnes ilmestyi hienostuneempia masiinoja, kuten T-1000 Terminator 2:ssa. Tässä elokuvassa Rev-9 on entistä kehittyneempi, ja sillä on enemmän kykyjä.

Schwarzenegger piti jälleennäkemisestä ja jaksaa ylistää Hamiltonia.

– Oli kyllä hienoa nähdä häntä taas. Kertoo myös jotain tästä franchisesta, että ihmiset ovat valmiita palaamaan, Jim Cameron mukaan lukien. Kaikki haluavat sen ja tämän elokuvan menestyvän. Siksi Jim halusi palata luomaan tarinaa ja käsikirjoitusta. Linda palasi, koska Jim palasi. Ja vielä yli 25 vuotta Terminator 2:n jälkeen hän on valkokankaan kovin muori ja täysin uskottava. Hän on loistokunnossa ja hän oli valmis hyppäämään kaikkiin fyysisiin stuntteihin. Näin hänen tekevän mitä hulluimpia temppuja, hän on todellinen kovanahka.

– Hän aloitti kuvaukset minua ennen, ja kuvauspaikalle tultuani juttelin hänen valmentajansa kanssa. Hän kertoi juoksuttaneensa Lindaa tuntikausia pehmeällä rantahiekalla, harjoituttaneensa aseidenkäsittelyä, pistäneensä tämän kantamaan painavia aseita. He tekivät parin tunnin lenkkejä parinkymmenen kilon painojen kanssa, eikä Linda koskaan halunnut luovuttaa, Sellainen hän on. Hän myös pääsee helposti hahmoon sisälle. Hän on metodinäyttelijä, ja kuvauksissa näkee, että hän ei enää ole läsnä tässä maailmassa, hän on hahmossaan. Sitä on hienoa katsella, mutta samalla hän on mitä hyväsydämisin ihminen. Rakastan häntä.

Onko mahdollista kuvitella aikajatkumoa, jossa Schwarzenegger ei olisi esittänyt tappajarobottia? Niinkin olisi saattanut käydä.

– Ensimmäisessä ei ollut niin paljon uutta teknologiaa, mutta oli uraauurtavaa kuinka Jim onnistui tekemään Terminaattorista yhtä aikaa yhden suosituimmista pahiksista ja sankareista. Koenäytökseen kutsuttiin Los Angelesin poliisivoimien väkeä, ja hekin hurrasivat kohtaukselle, jossa Terminaattori tuhoaa kokonaisen poliisiaseman. Kuinka se onnistuu? Hän teki Terminaattorista koneen, joten sen tuhot eivät olleet ihmisen tekoa. Pääsimme kuin koira veräjästä.
Jim oli kirjoittanut loistavan osan ja suostutteli minut siihen, sillä alunperin minun oli tarkoitus näytellä Reesen hahmoa. Ensimmäisessä tapaamisessamme hän puhui minut esittämään Terminaattoria. Hän on nerokas ohjaaja ja sai ensimmäisen osan brutaaliuteen ja jopa kauhuelokuvan piirteisiin lopulta myös inhimillisiä arvoja.

– Toisessa hän kääntää kaiken päälaelleen, kun ihmiskunnan tuhoa hautova paha kone onkin Linda Hamiltonin suojelija. Se oli mielenkiintoinen käänne. Ja teknologia tietysti muuttui. Valkokankaalla nähtiin juttuja, joita ei koskaan aikaisemmin oltu nähty. Tässä on samaa menoa, sillä paljon aikaa ja vaivaa pantiin siihen, että toimintakohtaukset olisivat ainutlaatuisia. Valituksenaiheeni edellisestä koski juuri sitä: iso osa toiminnasta oli tuttua entuudestaan. Mutta kun Cameron on taas mukana ja koska Tim Miller on niin luova ohjaaja, joka tuntee tällaisen toiminnan, uskon meidän saaneen aikaiseksi taas jotain mullistavaa.

Tavoitteet korkealle

Schwarzenegger toteaa olevansa iloinen Hamiltonin puolesta tämän todetessa tuntevansa itsensä 62-vuotiaana paremmaksi versioksi itsestään. Schwarzeneggerin silmissä vanha ei silti ole uusi musta.

– Vanheneminen haisee. Ehkä kärsin siitä enemmän, koska kun aikoinaan katsoin peiliin, näin Mr. Universen tai Mr. Olympian, joka pystyi nostamaan penkiltä 250 kiloa. Yhtäkkiä on iässä, jossa kroppa ei enää ole siinä kuosissa, vaikka olisinkin muita 72-vuotiaita paremmassa kunnossa. On katkeraa tietää olleensa joskus kaiken huippu, mutta ei enää. Sitä treenaa joka päivä pitääkseen siitä kiinni vielä hetken, mutta vanhetessa miehen kroppa erittää vähemmän testosteronia, mikä tekee lihasten hankkimisen ja ylläpitämisen vaikeammaksi. Sitäkin helpommin vahingoittaa itseään. Ja sitten… kaikilla on omat terveysongelmansa, kenellä alaselkä, kenellä polvet. Minun ovat aina liittyneet sydämeeni, ja minun on oltava sen kanssa varovainen.

– Olen silti onnekas, että olen tässäkin kunnossa ja voin harjoitella päivittäin, pyöräillä salille joka aamu. Sitten tulee tällainen hieno leffa ja alamme ohjaajan kanssa keskustella stunteista ja toiminnasta ja mitä hän odottaa uusilta stunttityypeiltä sun muuta. Haasteeksi tulee pysyä mukana, joten treenaan entistä kovempaa yksin ja stunttityyppien kanssa, teen kestävyysharjoituksia ja opettelen aseiden käyttöä. Terminaattorihan ei räpyttele ampuessaan, joten harjoittelen mahdollisimman paljon aseiden kanssa, etten käyttäytyisi kuin pikkutyttö. Silti katson menneeseen ja ihmettelen, mitä tapahtui. Minun on kysyttävä Lindalta, mikä hänen salaisuutensa on.

Fyysinen voima ei kuitenkaan ole toimintatähden mielestä hänen suurin vahvuutensa, ei ainakaan enää.

– Se oli jotain, mikä tuli painojen nostelun ja kehonrakennuksen ja muun voimailun myötä. Haluaisin ajatella, että kaikki mitä olen saavuttanut on tulosta tahdonvoimastani ja kyvystäni visualisoida määränpäitä selkeästi ja sitten lähteä tavoittelemaan niitä määrätietoisesti. Se on kyky, jota kaikilla ei ole. En ole luonnostani paras missään. En ollut luonnostaan paras kehonrakentaja, raivasin tieni huipulle treenaamalla kovemmin kuin muut, olemalla nälkäisempi kuin muut ja tutkimalla aihetta mahdollisimman tarkkaan. Tiesin enemmän ravinteista, harjoituksista, esiintymisestä ja kommunikoinnista yleisön ja tuomareiden kanssa. Kropan muokkaaminen oli yhtä menestymisenhaluni kanssa.

– Sama juttu näyttelemisen kanssa. En syntynyt näyttelijäksi. Pääsin alalle fyysisten avujeni myötä ja koska yksi sankareistani, Reg Park, näytteli Herculesta. Minä halusin samaan. Se vaati samaa luonteenlujuutta. Ok, panostan tähän samalla tavalla kuin tavoittelin Mr. Olympia -voittoa. Opettelen puhumaan, opettelen englantia, opettelen näyttelemistä ja äänenkäyttöä. Hankkiudun eroon aksentistani. Tosin siitä minun pitäisi saada rahani takaisin. Mutta tein kaikkeni ollakseni hyvä.

Yhdysvaltojen politiikassa Schwarzenegger on edennyt Kalifornian kuvernööriksi asti, mutta hän kieltää harmittelevansa sitä, ettei voi pyrkiä presidentiksi. Vähän ennen haastattelua presidentti Trump on käskenyt Yhdysvalloissa syntyneitä kansanedustajia painumaan pois maasta.

– Ensinnäkin en ikinä valittaisi asiasta, jolle en voi tehdä mitään. Kehonrakentajaurani, omaisuuteni, urani show-alalla ja politiikassa, perheeni, kaikki mitä olen saavuttanut on Amerikan ansiota. En voi pyrkiä presidentiksi, koska en ole syntynyt täällä. Niin vain on. Olen onnellinen tänne tulostani ja kaikista saamistani mahdollisuuksista. Siksi sanon tätä maailman parhaaksi valtioksi ja tekisin mitä vain pitääkseni sen maailman parhaana valtiona.

– Mitä Trumpiin tulee, se oli vain tosi typerä asia sanoa. Se menee yli ennakkoluuloisuudestakin, sillä mitä järkeä on käskeä Amerikassa syntyneitä lähtemään takaisin kotimaahansa. Se on johtajuuden ja politikan ymmärtämisen puutetta. Jos ei pidä jonkun poliittisista ajatuksista, on tehtävä politiikkaa ja sanottava mistä niissä ei pidä sen sijaan, että hyökkää rajusti niiden esittäjän kimppuun. Trump ei ole oikein sisäistänyt olevansa Yhdysvaltojen presidentti eikä lipevä kiinteistötyyppi New Yorkista.

Toimintaa, efektejä ja tunteita

Hamilton kertoo elokuvien tekemisen muuttuneen palatessaan pitkän tauon jälkeen megaluokan toimintaan.

– Tämä oli minulle kymmenen kertaa vaikeampi kuin T2, eikä vain ikäni vuoksi. Se oli hyvin erilainen maailma, niin paljon on siirtynyt näyttelijän kontrollin ulottumattomiin cgi:n myötä.

Hänelle yritettiin näyttää, miten Sarah Connorista luotiin nuorempi cgi-versio, mutta näyttelijätär ei halunnut nähdä hahmoa, joka ei oikeasti ole hän itse.

– Haluan hyödyntää jokaisen sekunnin valkokankaalla, ja viimeksi kun näyttelin Sarah Connoria, kävimme stunttinäyttelijäni kanssa keskusteluja: ”Minä teen sen”, ”Anna minä teen sen”, ”Minä teen sen, koska…”

– Sama juttu tapahtui nytkin, heittää ohjaaja Tim Miller sivusta.

– Mutta nykyään on vielä enemmän stuntti- ja sijaisnäyttelijöitä. Kuvittelin tehneeni kohtauksen, mutta sitten kuulen jonkin porukan olevan kaksi viikkoa Madridissa moottoritiellä, ja minä mietin: ”Enkös minä jo tehnyt kaiken…” Se on niin kaikenkattavaa ja oikeasti stressaavaa, koska… ei oikeastaan ole kyse kontrollinhalusta, mutta en haluaisi luopua sekunnistakaan valkokankaalla. Niinpä ohjeistin stunttinaisia: ”Ei, pitele sitä hurjemmin.” ”Älä vain pidä sitä kädessäsi, pitele sitä hurjemmin äläkä heiluttele sitä. Sarah Connor ei heilu.” Joitakin käskin leikkaamaan tukkansa, koska en pitänyt siitä miltä se näyttää takaapäin tai jostain muusta kulmasta, Hamilton nauraa.

– Meidänlaisemme iso elokuva on ihan oma maailmansa. Se asetti valtavia vaatimuksia joka päivä, sillä olimme maalla, merellä ja ilmassa. Tappelemassa. Se oli fyysisesti vaativaa, enkä usko, että se johtui vain 62 ikävuodestani. Koko ajan tapahtui, kaikki oli niin isoa, ja meidän näyttelijöiden tehtävä oli pitää sitä kasassa linkittämällä suorituksemme hetkestä toiseen tavalla, joka on aidon tuntuinen jatkumo. Mutta se on vaikeaa, kun ympärillä on 400 ihmistä. En tiedä mikä on oikea luku, mutta…

– Espanjassa oli 600, Miller avustaa.

– Jessus! On vaikea selittää miten paljon tunsin menettäväni otetta, kun yksi tarvitsi minulta yhtä, toinen toista. Se oli kertakaikkiaan aivan uusi maailma minulle.

– Siltikään en usko, että elokuvassa on yli 30 ottoa, joissa et ole itse kuvassa, jos ei lasketa aloitusta, josta emme nyt voi puhua. Yleensä, kun Sarah on taka-alalla tai autossa tai jossain etäällä. Lindan sijaiset olivat hyvin surullisia stunttinäyttelijöitä, Miller nauraa.

Schwarzeneggerin mieleen nousevat toiminnan ja efektien ohella elokuvan tunteikkuus.

– Tiesin toki tarinan alusta asti, mutta kun kuukausi sitten näin elokuvan, silmäni kostuivat. Siinä on niin paljon yhteenottoja, vihaa ja halua tuhota toinen toisiaan. Kaikki ne selviytymistä uhkaavat haasteet. Vuoden 1997 jälkeinen uusi aikajana vaikutti minuun syvästi, ja uskon ihmisten yllättyvän kuten Terminator 2:n aikaan myös siitä kuinka tunteellinen se on.

– Tietysti mukana on myös paljon ainutlaatuisia erikoistehosteita. Yleensä mollaan Timiä päin hänen naamaansa, joten on outoa kehua häntä, mutta hän tuntee sen maailman, koska tulee sieltä. Voitte kuvitella lopputuloksen, kun taustalla on Jim Cameronin tarina ja ideoita ja toteuttajana erikoisefektien asiantuntija.

– Mitä toimintaan tulee, uskon meidän oppineen aikaisemmista kokemuksista. Jos elokuvaan on kirjoitettu R-luokituksen väkivaltaa, yritys tehdä siitä PG-13-leffaa on kuin ampuisi itseään jalkaan. Edellisissä elokuvissa väkivaltaa yritettiin lieventää, nyt olemme ottaneet lähtökohdiksi ykkösen ja kakkosen ja näytämme verta, gorea, väkivaltaa, toimintaa ja hulluutta. Se ei kuitenkaan ole itsetarkoituksellista, vaan se on merkityksellistä tarinan etenemisen kannalta.

Teksti: Kirpi Uimonen, Los Angeles
Kuvat: Skydance Productions & Paramount Pictures

Lisää luettavaa