Susan Morrow (Amy Adams) on modernin taidegallerian omistaja jonka elämässä kummittelee hänen ex-miehensä Edward Sheffieldin (Jake Gyllenhaal) kirjoittama väkivaltainen jännitysromaani. Romaanissa perheenisä Tony Hastings (Gyllenhaal kaksoisroolissa) joutuu vääryyksien runtelemaksi ja paikallisen sheriffi Bobby Andesin (Michael Shannon) kanssa ryhtyy suunnittelemaan kostoa.
Yön eläimet on Tom Fordin toinen ohjaustyö. Se osoittaa hänen kykynsä jännityksen luomiseen. Elokuvassa liikutaan kahdella eri tasolla. Siinä seurataan sekä kirjan päähenkilön että kirjan lukijan elämää. Susanin tarina säädyllisestä hienostoperheestä olevana taidegalleristina antaa täydellisen vastapainon Tonylle, tuolle sympaattiselle, kostonhimoiselle kirjan miehelle. Tonyn tarina kaikkine hirveyksineen sävähdyttää kuitenkin enemmän, vaikkei konservatiivisen arvoperheen naisenkaan elämä mitenkään tylsästi ole kerrottu.
Erityisen mielenkiintoisen elokuvasta tekee sen mystinen, unenomainen ilmapiiri, jossa sekä kirjan henkilö, että kirjan kirjoittaja ovat sama henkilö (ainakin näyttelijän suhteen). Tämä aiheuttaakin sen, että ainakaan itse en ollut lopussa enää varma, jääkö tuo kirjan karmiva tarina vain tarinaksi, vai onko se osa oikeata elämää. Ovatko Tony ja Edwrard sama henkilö? Kuinka paljon kirjassa on rinnastuksia Edwardin oikeaan elämään? Todella hämmentävä elokuva kaikessa juonen epäkronologisuudessaan ja symbolisuudessaan.
Toiseksi Yön eläimet on uskomattoman tyylikäs teos visuaalisesti. Siitä voi olla kiitollinen kuvaaja Seamus McGarveylle, jonka ansiosta elokuva onnistuu olemaan yhtä aikaa karu ja kaunis.
Elokuva kaatuu silti paikoitellen (etenkin alkuteksteissä) liialliseen tekotaiteellisuuteen, joka rokottaa kokonaisarvosanaa. Pari kohtausta tuntuu irralliselta ja jopa typerältä.
Yksi elokuvan kantavista voimista on Abel Korzeniowskin kaunis musiikki, josta välittyy pahaenteinen ilmapiiri koko elokuvan tunnelmaan. Elokuva on äänimaailmaltaan muutenkin erittäin taidokas. Aina musiikkia ei edes tarvita, vaan erämaan omat äänet riittävät mainiosti.
Amy Adams tekee uran parhaimmista rooleistaan Susanina, jonka elämä menee eteenpäin hienostopiireissä ja modernin taiteen parissa. Sitten järkyttävä kirja muuttaa hänet, ja se alkaa vaikuttaa hänen omassa elämässään. Hahmossa on monenlaisia piirteitä ja Adams hoitaa jokaisen vaikuttavasti.
Elokuvan tähti on kuitenkin Jake Gyllenhaal, joka tekee ikimuistoisen kaksoisroolin Tonyna ja Edwardina. Tämä on todella mielenkiintoinen asetelma, joka nostaa elokuvan uudelle tasolla. Gyllenhaalin näytteleminen tulee suoraan sielusta. Roolihahmon oma kirja varjostaa häntä kaikkialla.
Myös leffan pahiksena nähtävä Aaron Taylor-Johnson on yksinkertaisesti iljettävä sadisti, joka saa ihokarvat pystyyn. Hänen hahmonsa on hassu juntti mutta sisäisesti täysi psykopaatti. Karl Gusman ja Robert Aramayo ovat myös todella hyviä näyttelijöitä tämän rikostovereina.
Yksi suosikeistani oli myös Michael Shannon sheriffinä, joka suorittaa viimeistä tehtäväänsä ja tahtoo auttaa Tonyn koston loppuun asti. Romanttisista komedioista tuttu Amyn ”kaksoisolento” Isla Fisher oli myös todella mukava nähdä täysin erilaisen genren elokuvassa. Hän hoiti Tonyn vaimon osuuden kunnialla kuten myös tyttärenä nähtävä Ellie Bamber.
Kaiken kaikkiaan Yön eläimet on hieno, erittäin jännittävä ja paikoitellen oikeasti ahdistava kokonaisuus, joka todella pistää ajattelemaan. Se on älykkäimpiä ja tyylikkäimpiä kostotarinoita pitkään aikaan.
Ville Salonen
★★★★
Yön eläimet. Nocturnal Animals. Yhdysvallat 2016. Ohjaus Tom Ford. Pääosissa Amy Adams, Jake Gyllenhaal, Michael Shannon, Isla Fisher, Aaron Taylor-Johnson. Ensi-ilta 2.12.2016.
Kirjoittaja on Episodin TET-harjoittelija.