Valmistusvuosi: 2009

Brüno

Brüno on itävaltalainen muotitoimittaja, joka ei vähäisimmissäkään määrin peittele homouttaan. Hänen ohjelmansa Funkyzeit mit Brüno on äärettömän suosittu, kunnes Milanon muotiviikoilla sattuu paha kömmähdys Pradan esityksessä Brünon pukeuduttua tarranauha-asuun. Hänestä tulee persona non grata muotipiireissä ja hänen ohjelmansa lopetetaan. Brüno tuntee itsensä toiseksi väärinymmärretyksi itävaltalaiseksi suurmieheksi, joka oli erilainen ja uskalsi kokeilla jotain uutta. Kun poikaystävä Dieselkin jättää, on aika siirtyä kalastamaan suuriin vesiin, eli Los Angelesiin. Mukaan lähtee vain Lutz (Gustav Hammarsten), jonka nimeä Brünon on vaikea muistaa.

Antichrist

Miehen (Willem Dafoe) ja Naisen (Charlotte Gainsbourg) rakastellessa intensiivisesti heidän pieni poikansa putoaa kerrostalon auki jääneestä ikkunasta kuolemaansa. Tragedian seurauksena Nainen joutuu syvästi masentuneena sairaalahoitoon.

Terminator – Pelastus

Terminator – Pelastus herättää monenlaisia tuntemuksia katsojissaan. Se jatkaa tunnettua sarjaa, jonka pääosista Arnold Schwarzeneggerin elokuvaura sai aikoinaan ratkaisevaa nostetta. Kuten aina elokuvasarjojen kanssa, fanit odottavat täydellistä yhdistelmää; jotain uutta ja riittävästi vanhaa, jottei nuppi mene sekaisin liiasta uuden sulattelusta. Elokuva pääsee aika lähelle tuota ihannetta, vaikka Arnold ei olekaan mukana menossa.

Kaksinaamaista peliä

Tony Gilroyn parin vuoden takaisesta esikoisohjauksesta Michael Clayton tuli yllättäen seitsemän Oscarin ehdokas. Michael Clayton oli vakava trilleri, mutta Gilroyn uusi ohjaustyö Kaksinaamaista peliä on tehty selvästi kevyemmällä otteella. Se on eräänlainen James Bond -elokuvan ja Ocean’s Elevenin sekoitus, jossa on reilusti romanttisen komedian aineksia.

Star Trek

J.J. Abrams on tarttunut pelottomasti Star Trek -saagaa edeltävään tarinaan. Pelottomasti siksi, että Star Trekin suuri ja vankkumaton fanijoukko on ehkä vaikein kohderyhmä miellyttää.

Rööperi

Vuoden 2009 ensimmäisen kotimaisen ensi-illan paikan nappasi Aleksi Mäkelä Rööperillään. Elokuva on kuin joulukonvehti: se näyttää hyvältä (kuvaus, leikkaus, juonen kuljettaminen), se maistuu aluksi hyvältä (hauskoja kommelluksia riittää), mutta sisällöltä jää kaipaamaan jotain.