Valmistusvuosi: 2016

Jack Reacher: Paluu päämajaan

Lee Child on vuodesta 1997 alkaen kirjoittanut jo 21 Jack Reacher -jännäriä, eli niitä on ilmestynyt tasaiseen vähintään yksi vuodessa -tahtiin. Lisäksi hahmo on seikkaillut useassa novellissa. Kyseessä ei siis ole mikään ajan kanssa kypsytelty korkeakultturinen teossarja, vaan rehellistä kioskikirjallisuutta, joka toistaa hyväksi havaittua kaavaa. Suurimmassa osassa niistä entinen upseeri kiertää Yhdysvaltoja ja joutuu erehdyksen tai lavastuksen vuoksi syytetyksi murhasta – välillä niin käy vaihtelun vuoksi jollekulle muulle, jonka syyttömyyttä Reacher ryhtyy todistamaan. Salapoliisityö tapahtuu pääasiassa nyrkein.

Samurai Rauni Reposaarelainen

Psykedeelisistä bändeistään Circle ja Kuusumun profeetta tuttu runosielu Mika Rättö tykittää esikoiselokuvallaan valkokankaan täydeltä tiukkaa samuraifilosofiaa ja surrealistista rappio- ja deekufantasiaa. Japanin runolliset maisemat ovat vain vaihtuneet kotosuomen, tai oikeastaan Meri-Porin näköaloihin. Kuin jin ja jang tasapainottavat komeat merimiljööt ja törkyiset kaatopaikat sujuvasti toisiaan.

Ouija: Origin of Evil

Kauhuelokuvan pitäisi pelottaa, mutta Ouija: Origin of Evilin kohdalla kauhu kohdistuu puhtaasti ennakko-odotuksiin. Viime vuonna ensi-iltansa saanut Ouija on varmasti yksi 2000-luvun surkeimmista kauhurainoista. Sekä Ouijan että tämän esiosan on tuottanut huonoihin kauhuelokuviin erikoistunut Michael Bayn, Brad Fullerin ja Andrew Formin omistama Platinum Dunes. Platinum Dunes on tunnettu vääränlaisesta exploitaatiosta. Nyt ei puhuta elokuvagenrestä, vaan halvoista remakeistä ja vielä huonommista alkuperäisideoista.

Sausage Party

Frank (Seth Rogen) on makkara. Tiukasti paketoituna hän odottaa kohtaloaan. Kaikkien Shopwell-supermarketin elintarvikkeiden tapaan Frank uskoo, että jos luoja suo, jonain päivänä hänet valitaan ja viedään Suureen Tuonpuoleiseen. Sitä varten hänen on pysyttävä puhdasmielisenä ja olla ajattelematta, köh… nakkinsa upottamista viehättävän hot dog -sämpylä Brendan (Kristen Wiig) vakoon.

Kuun metsän Kaisa

Kun nuori sveitsiläis-venäläinen kirjailija Robert Crottet (1908–1987) riutui sairaspedillään, hän näki unta oudosta kirkassilmäisestä pohjoisesta kansasta, joka ei tuntenut sotaa. Toivuttuaan hän ei voinut unohtaa uniaan, vaan halusi lähteä etsimään mystistä kansaa. Hän päätyi Helsinkiin vuonna 1938. Sota syttyisi pian, mutta tuolloin se ei haitannut. Ja olihan hän matkalla nimenomaan rauhaisan kansan pariin.

Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu!

Nyt jokainen lapsiperhe peffateatteriin niin kuin olisi jo! Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! on ihka oikeasti hauska lapsille, nuorille ja aikuisille tehty seikkailukohellus. Ei se nyt läpeensä hauska ole, mutta onnistui silti räväyttämään aika rehvakkaita nauruja ainakin pressinäytöksessä vierailleiden koululaisten joukossa (ja kyllä kai ne kriitikotkin siellä nolouspäissään nieleskelivät omia hekotuksiaan).

Masterminds

Jared Hessin uutuudessa on huonoimmat peruukit sitten Colin Farrellin blondin Aleksanteri-pehkon (jota hän kutsui Doris Day -lookikseen), ja muutenkin se on niin leuat loksauttavan kahjo, että siitä tosiaan haluaisi pitää. Ei syytä huoleen – se menee kyllä ohi.

Inferno

Euroopan keskiajan historiaan vahvasti tukeutuvilla jännäreillä maailmanmaineeseen ponnahtaneen Dan Brownin Robert Langdon -saaga on ehtinyt elokuvissa jo kolmanteen osaan. Kirjoja on yksi enemmän, mutta järjestyksessä kolmas (Kadonnut symboli) oli epätoivoinen yritys siirtää Euro-kaava Amerikan mantereelle ja tulos sen mukainen. Siitä syystä se ei valkokankaallekaan päätynyt. Brownista voi kirjoittajana olla montaa mieltä, mutta tietty kyky hänellä on veivata yksinkertaisia aivonkääntötemppuja, joilla epäloogisuudet, uskomattomuudet sekä ihan vaan rehelliset banaalisuudet ohittuvat jännityksen imussa ilman liikoja pohdintoja.

Tämän jälkeen

Itsestään selvyyksiä ei pitäisi todeta, mutta ai että Isabelle Huppert on mahtava. Voitettuaan lähes kaikki mahdolliset palkinnot – mukaan lukien gongin Namurin ranskankielisten elokuvien filmifestareilta (emme mekään) – ja esiinnyttyään niin Mia Hansen-Løven Berliinin Hopeisen karhun voittaneessa Tämän jälkeen -elokuvassa sekä pian saapuvassa Paul Verhoevenin upeassa Ellessa ranskalainen supertähti on taas tapetilla.

Uhrauksia vapaudelle

Saksa ja Bulgarian liittolaiset miehittävät Makedonian pääkaupungin Skopjen vuonna 1941. Juutalaiset ajetaan kuolemanjunilla ulos kaupungista, ja saksalaisupseerit asuttavat heidän talonsa. 11-vuotias Zoran (David Todosovski) haikailee partisaanien joukoissa taistelevan isänsä perään ja äiti Lica (Lucija Serbedzija) tasapainoilee arkiaskareiden sekä Georgij-sedän (Rade Serbedzija) vastarintaliiketoimien kanssa – perhekin pitäisi jollain ilveellä ruokkia. Kun natsikenraali Hans (Mikko Nousiainen) asettuu naapuritaloon, muuttuu perheen elämä monin tavoin.