Yorkshireläisten Brontën kirjailijasisarusten teokset jaksavat kiinnostaa yhä uusia sukupolvia. Viime vuonna valmistuivat tuoreimmat elokuvasovitukset Charlotten Kotiopettajattaren romaanista ja Emilyn Humisevasta harjusta. Hieman yllättäenkin jälkimmäinen on päässyt Suomessa teatterilevitykseen. Andrea Arnoldin (Fish Tank) ohjaama elokuva ei ole mikään perinteinen epookkidraama, vaan raaka, lähes inhorealistinen tulkinta Emily Brontën ainoaksi jääneestä romaanista.
Horjuvalla käsivarakameralla kuvattu Humiseva harju keskittyy vuonna 1847 julkaistun romaanin ensimmäisen puoliskon tapahtumiin ja henkilöihin. Näkökulma on tummaihoisen Heathcliffin (Solomon Glave), jonka Yorkshiren nummilla asuva herra Earnshaw (Paul Hilton) löytää kadulta Liverpoolista ja ottaa perheeseensä kasvatiksi. Perheen poika Hindley (Lee Shaw) suhtautuu tulokkaaseen vihamielisesti, mutta teini-ikäinen Catherine-tytär (Shannon Beer) ja vaitonainen Heathcliff löytävät heti yhteisen sävelen.
Elokuvan toinen tunti esittelee aikuistuneen Heathcliffin (James Howson), joka palaa nummille vaurastuneena. Pakkomielteinen rakkaus nyt naimisissa olevaan Catherineen (Kaya Scodelario) ei ole hiipunut. Ensimmäisen osan karkea mutta psykologisesti uskottava realismi muuttuu toisella puoliskolla hurjaksi melodraamaksi. Näyttelijöiden vaihtuminen kesken kaiken on omiaan vieraannuttamaan katsojan elokuvan alkupuolen juurevasta kerronnasta.
Arnoldin Humiseva harju on mielipuolisen rakkauden kuvaus. Vähintään yhtä paljon se kertoo sairastuttavasta ulkopuolisuudesta sekä jatkuvan kaltoinkohtelun ihmisessä synnyttämästä katkeruudesta ja kostonhalusta. Nuori Heathcliff joutuu sietämään enemmän mitätöimistä, rasismia ja väkivaltaa kuin kasvavan ihmisen on mahdollista vahingoittumatta kestää. Arnoldin tulkinnassa on vain luonnollista, että ympäristönsä ja varsinkin Hindleyn halveksima Heathcliff kiinnittyy siihen ainoaan ihmiseen, joka kohtelee häntä inhimillisesti.
Arnold käyttää liki tuntemattomia näyttelijöitä. Heistä parhaiten onnistuvat nuorta Heathcliffiä ja Catherinea näyttelevät Solomon Glave ja Shannon Beer. Glave ilmentää Heathcliffissä kumuloituvaa vihaa hienosyisesti, ja Beer on häkellyttävän luonteva villinä Cathynä. Tekemällä Heathcliffistä afrikkalaissyntyisen Arnold tuo tarinan lähemmäksi nykymaailman jännitteitä ja kysymyksenasetteluja.
Humiseva harju ei ole helppoa katsottavaa. Väkivallan uhka on läsnä lähes jokaisessa kohtauksessa, eläimiä rääkätään ja ihmisiä pahoinpidellään. Veri, sylki ja muta roiskuvat. Korostamalla olemassaolon ja rakkauden fyysistä ulottuvuutta Arnold tuntuu tavoittelevan Brontën tarinan universaalia ja ajatonta ydintä.
Cary Fukunagan ohjaamaan Jane Eyreen (2011) verrattuna Arnoldin Brontë-päivitys on puhdasverinen taide-elokuva. Perinteisten klassikkosovitusten ystäville se voi tuottaa pettymyksen tai jopa järkytyksen, mutta rohkeista uudelleentulkinnoista innostuvilla on nyt harvinainen tilaisuus nähdä liki kokeellista elokuvailmaisua valkokankaalla.
Humiseva harju -elokuvan traileri
Filmtrailer.com