Dyyni tuli HBO Maxiin ja herätti samalla kysymyksen: mikä on paras tapa katsoa elokuvia?

Jotkut elokuvat vain vaativat enemmän keskittymistä ja ison kankaan, koska ne on tehty näyttäviksi spektaakkeleiksi.

1.11.2021 15:45

Parasta on kokea elokuvat teatterissa valkokankaalta. Tämä on monien elokuvien ystävien ja myös elokuvista leipänsä ansaitsevien vakiolause, jota on käytetty siitä lähtien, kun televisio valtasi olohuoneet.

Nyt kun suoratoisto on jälleen kerran mullistanut kotona katsomisen kulttuuria, ajatus tulee taas  esille. Warner-studion ja samaan konserniin kuuluvan HBO Maxin uudet käytännöt ovat siitä hyvä esimerkki. Yhdysvalloissa Dyyni tuli sekä teattereissa että suoratoistossa yhtä aikaa teattereihin ja suoratoistoon.

Euroopassa käytäntö oli hieman toisenlainen, mutta pikavauhtia Dyyni tuli HBO Maxiin meilläkin. Se lisättiin palveluun tänään. Warner-elokuvien uusi aikaikkuna on vain 45 päivää paikallisesta ensi-illasta, ja teattereissa se nähtiin meillä ennen Yhdysvaltoja.

Tunnettu IndieWire-sivuston elokuvakriitikko Anne Thompson ihmetteli Twitterissä, kun eräs hänen ystävänsä oli katsonut Dyyniä HBO Maxilta ja lopettanut puolivälissä kesken. Thompsonin mielestä jättimäisen scifi-eepoksen katsominen kotisohvalta IMAX-teatterin sijaan ei ole oikein, koska elokuvaan pitäisi pystyä uppoutumaan kunnolla alusta loppuun. Elokuvan ohjaaja Denis Villeneuve on itse teatterikokemuksen vankkumaton kannattaja.

Asiasta virisi valtava keskustelu puolesta ja vastaan. Toisten mielestä Thompson oli aivan oikeassa, kun taas osa oli sitä mieltä, että katsomistavalla ei ole väliä, jos vain elokuva on hyvä. Asiaa käsiteltiin paitsi Twitterin kommenteissa myös IndieWiren artikkelissa, jossa aiheeseen ottivat kantaa muutkin sivuston edustajat.

Mikä on paras tapa katsoa elokuvia, artikkelissa kysyttiin, eikä siihen saatu lopullista vastausta. Tietenkin Dyynin kaltaiset elokuvat toimivat parhaiten elokuvateatterissa, koska kuvan ja äänen laatu tarjoaa ylivertaisen kokemuksen. Itsekin halusin nähdä Dyynin teatterissa juuri sen takia. Jotkut elokuvat yksinkertaisesti kärsivät pienestä ruudusta. Ei pelkästään kuvan koon ja äänen laadun takia, vaan siksi, että kotona on häiriötekijöitä.

Leffan voi keskeyttää ja mennä jääkaapille, eikä keskittyminen välttämättä ole samaa kuin teatterissa. Ja vaikka pystyisikin keskittymään ja unohtamaan sosiaalisen median pariksi tunniksi, naapurin pariskunta riitelee, lapset leikkivät kovaäänisesti tai paloauto kaahaa ohi pillit ulvoen. Elokuvateatterissakin voi kuulua rapinoita, mutta keskittyminen ei yleensä häiriydy, koska siellä istutaan pimeässä paikallaan.

Oscar-gaalan juontaja Jon Stewart sai yleisön nauramaan striimauksen alkuaikoina, kun hän vitsaili katsoneensa Arabian Lawrencen iPhonen ruudulta. Se on kuvaava esimerkki. Jotkut elokuvat vain vaativat enemmän keskittymistä ja ison kankaan, koska ne on tehty näyttäviksi spektaakkeleiksi. Dyyni kuuluu tähän kategoriaan, ja ymmärrän hyvin Denis Villeneuven tiukan kannan. Kunnon spektaakkeli vaatii isot puitteet.

En nähnyt aikoinaan Arabian Lawrencea teatterissa vaan vasta kotisohvalta, ja tuntuu että jotain jäi elämyksestä puuttumaan, vaikka elokuva tuntuikin upealta. Silti minulle ovat tärkeitä myös ne hetket, kun voi nappia painamalla päästä käsiksi laajoihin elokuvakirjastoihin. Elokuvateatteri on ehkä paras tapa katsoa elokuvia, mutta se ei ole ainoa paikka. Tärkeää on myös oma asenne. Jos pystyy keskittymään ja uppoutumaan elokuvaan rauhassa, oma kotisohva voi joskus olla yhtä hyvä paikka kuin elokuvateatteri. 

Jussi Huhtala

Tässä kolumnisarjassa tarkastellaan kotiteatterijulkaisuja ja striimipalveluja sekä niihin liittyviä ilmiöitä. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a

Sarjan edellinen kolumni:

HBO Nordic vaihtuu HBO Maxiksi: Tarjonta kasvaa ja kilpailu lisääntyy

Lisää luettavaa

Aiheeseen liittyviä elokuvia