Elokuvan mestarit: James Ivory – Menneen maailman tulkki

Amerikkaisesta James Ivorysta tuli tänä vuonna kaikkien aikojen vanhin Oscar-voittaja, kun hän 89-vuotiaana vastaanotti palkinnon elokuvan Call Me by Your Name käsikirjoituksesta.

27.4.2018 09:00

Oscar oli myös oiva tunnustus hänen kuusi vuosikymmentä jatkuneesta ja useita klassikkoleffoja tuottaneesta urastaan ohjaajana ja käsikirjoittajana.

Kosmopolittinen Ivory on tehnyt elokuvia Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Intiassa. Parhaiten hänet tunnetaan 1980–90-lukujen älykkäistä, psykologisesti rikkaista ja kuvallisesti komeista epookkielokuvista, jotka valmistuivat Britanniassa ja pohjautuvat englantilaisen kirjallisuuden klassikkoihin.

Kalifornian Berkeleyssä 1928 syntyneen ja oregonilaisessa pikkukaupungissa varttuneen Ivoryn uraan ovat vaikuttaneet ratkaisevasti hänen kaksi tärkeintä työtoveriaan: tuottaja ja pitkäaikainen elämänkumppani Ismail Merchant sekä käsikirjoittaja Ruth Prawer Jhabvala. Amerikkalaisen protestantin, intialaisen muslimin ja saksanpuolalaisen juutalaisen yhteistyö alkoi 1963 ja jatkui Merchantin ja Jhabvalan kuolemiin (2005 ja 2013) saakka.

Arkkitehtuuria ja elokuvaa opiskellut Ivory ohjasi jo 1950-luvulla pari dokumenttielokuvaa, mutta todenteolla hänen uransa käynnistyi vasta yhteistyössä Merchantin ja Jhabvalan kanssa. Kolmikon ensimmäiset elokuvat sijoittuivat Intiaan ja peilasivat maan muuttumista sekä brittiläisen siirtomaavallan perintöä.

Monien etsikkovuosien jälkeen Ivory löysi oman tyylilajinsa Henry Jamesin romaaniin pohjautuvassa draamassa Eurooppalaiset (1979), joka käsitteli amerikkalaisen puritanismin ja eurooppalaisen vapaamielisyyden törmäystä 1800-luvulla. Ohjaajan mainetta kasvattivat brittiläisen ja intialaisen tapakulttuurin eroja terävästi havainnoiva Kuumuus ja kiihko (1983) sekä toinen Henry James -sovitus Bostonilaiset (1984).

Hotelli Firenzessä (1985) kuuluu tällä hetkellä Suomen Netflixin valikoimiin.

Epookkielokuvien mestariksi Ivory nousi kolmella upealla sovituksella englantilaisen E.M. Forsterin romaaneista. Sarjan aloitti kolmella Oscarilla palkittu romanttinen draama Hotelli Firenzessä (1985). Sitä seurasi koskettava Maurice (1987), joka rikkoi aikansa tabuja kertomalla onnellisesti päättyvän homoseksuaalin rakkaustarinan. Trilogian huipensi häikäisevä Talo jalavan varjossa (1992), joka kuvaa monipolvisen rakkaus- ja perhetarinan kautta englantilaisen luokkayhteiskunnan murrosta 1900-luvun alussa.

Ivoryn huippukauden päätti Kazuo Ishiguron romaaniin pohjautuva Pitkän päivän ilta (1993). Englantilaisen aatelislinnan hovimestarista ja taloudenhoitajasta kertova draama kuvaa brittiläisen yhteiskunnan muutosta toisen maailmansodan molemmin puolin mutta kasvaa myös pakahduttavaksi kuvaukseksi täyttymättömästä rakkaudesta.

Myöhemmissä elokuvissaan Ivory on palannut samojen teemojen pariin, mutta vailla parhaiden töidensä psykologista terävyyttä ja kerronnan eloisuutta. Pariisissa kaikki on toisin (1995), Vuodet Picasson kanssa (1996) ja Valkoinen kreivitär (2005) ovat aiheistaan huolimatta vain kalpeita varjoja maineikkaista edeltäjistään.

Ivoryn viimevuotinen paluu huipulle homoseksuaalin rakkaustarinan Call Me by Your Name käsikirjoittajana tulikin melkoisena yllätyksenä. Parhaillaan väsymätön ohjaaja valmistelee uutta elokuvaa William Shakespearen näytelmästä Richard II.

Tarmo Poussu

Kirjoittaja on Ilta-Sanomien ja Apu-lehden elokuvakriitikko. Hän on arvioinut elokuvia myös TV1:n Aamu-tv:n Tähtihetki-ohjelmassa. Hän menetti sydämensä elokuvalle 12-vuotiaana, ja kaikesta voi syyttää Alfred Hitchcockin Psykoa.

Lisää luettavaa

Aiheeseen liittyviä elokuvia