Netflixiä ja muita striimipalveluja koskee pian uusi laki: Kulttuurin tukemista vai kauppasotaa?

Euroopan parlamentti on päättänyt: suoratoistopalveluissa on EU:n alueella oltava jatkossa tietty määrä eurooppalaista ohjelmaa.

Netflixin, HBO Nordicin, Viaplayn ja vastaavien palveluiden on jatkossa sitouduttava siihen, että vähintään 30 prosenttia tarjonnasta on tuotettu Euroopassa.
Tämä ei ole siis mikään toive tai vetoomus, vaan lakipykälä. Euroopan parlamentti äänesti lain puolesta selvin lukemin. Lakiehdotusta kannatti 452 parlamentin jäsentä, kun vastustajia oli 132. Suomalaisista mepeistäkin enemmistö kannatti ehdotusta.

Laki vaatii vielä EU:n neuvoston hyväksynnän. Sen odotetaan tapahtuvan joulukuussa, ja sen jälkeen EU:n 28 jäsenmaan on alettava noudattaa lakia 20 kuukauden sisällä.

Suunnitteilla on myös laki, jossa YouTuben kaltaiset alustat joutuisivat maksamaan entistä enemmän tekijänoikeusmaksuja elokuvien ja televisiotuotantojen tekijöille.

Perinteisen television puolella vastaavia kiintiöitä on ollut jo vuosikymmeniä käytössä monissa maissa, joten sinänsä laki ei tule yllätyksenä. Herää kuitenkin kysymys, onko se tarpeen striimipuolella.

Kauniisti ajatellen tarkoitus on tukea monimuotoisuutta ja puolustaa eurooppalaista kulttuuria. Kyynisemmin ajatellen kyse ei välttämättä ole kulttuurin tukemisesta vaan eräänlaisesta kauppasodasta, jossa halutaan lisätä investointeja eurooppalaisiin tuotantoihin ja taistella amerikkalaisten viihdejättien ylivaltaa vastaan.

Mitä uusi laki sitten tarkoittaa käytännössä? Striimiyhtiöt joutuvat rahoittamaan eurooppalaista tuotantoa, ja sitä tulee enemmän valikoimiin.

Tai sitten ei tapahdu juuri mitään. Euroopan komission viestintä- ja teknologia-asioista vastaava johtaja Roberto Viola sanoo, että esimerkiksi Netflixissä eurooppalaisen sisällön osuus on jo melko lähellä 30 prosentin lukemaa.

Striimipalvelujen tilaushintaan saattaa tosin tulla pieni lakisääteinen lisämaksu, mikä ei varmasti kuluttajia miellytä. Saksassa sellainen on jo käytössä, vaikka Netflix vastusti asiaa ja vei asian oikeuteen asti. Lisämaksun voi välttää, jos nostaa eurooppalaisen sisällön osuuden 40 prosenttiin.

Kiintiöissä on aina ongelmansa. Hyvä puoli kuluttajan kannalta on se, että eurooppalaisia – mahdollisesti myös suomalaisia – tuotantoja tulee lisää, ja se monipuolistaa tarjontaa. Ihannetapauksessa kotimaiset tuotantoyhtiöt saavat lain myötä uusia työtarjouksia. Kääntöpuoli on se, että laadustahan ei asiassa puhuta mitään. Mitä jos striimiyhtiöt tekevät asiassa vain sen, mitä heiltä lain mukaan edellytetään, ja lopputuloksena sisällöstä 30 prosenttia on halpaa kuraa, joka ei kiinnosta ketään.

”Jos olisin Netflix, kiertäisin sääntöä ostamalla koko kolmanneksen Suomesta 1980-luvun Patakakkosia, Ruutuässiä ja Kasmasiineja puoli-ilmaiseksi”, kirjoitti Tuomas Enbuske Twitterissä.

Tuskin tämä näkymä toteutuu, mutta laissa on omat ongelmansa. Kiintiöt saattavat heikentää laatua ja vääristää kilpailua. Ehkä olisi parempi unohtaa kiintiöajattelu tässä asiassa ja antaa kysynnän ja tarjonnan lain päättää.

Jussi Huhtala

Tässä kolumnisarjassa tarkastellaan kotiteatterijulkaisuja ja striimipalveluja sekä niihin liittyviä ilmiöitä. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a

Sarjan edellinen kolumni:
Netflixiin on odotettavissa paljon uutta sisältöä, ja tämän takia se on erityisen mielenkiintoista