Ghiblin ensimmäinen kansainvälinen yhteistuotanto on kuuluisan japanilaisstudion paras elokuva vuosiin.

Aina välillä ohjelmistoon tulee hyvänmielen elokuva, joka oikeasti saa hyvälle mielelle. Vaikka Patti Cake$ on kaavamainen isoja luita ja ytimiä myöten, täytyy olla jotain vialla, jos ei ihastu sen suulaaseen sankarittareen.

Stephen Frears jatkaa sarjaansa laiskoja elokuvia, jotka vain hyvät näyttelijät voivat pelastaa. Tällä kertaa edes Judy Dench ei saa sitä toimimaan.

Vuosien tuotantohelvetin jälkeen Justin Chadwickin pukudraama pääsee valkokankaille niin kuin maailma ei jo olisi tarpeeksi ankea paikka.

Skandaalinkäryisistä taide-elokuvista Hollywood-spektaakkeleihin ja Marvel-leffoihin. Sam Neillin ura kattaa yli 45 vuotta. Itse tähti täyttää 14. syyskuuta 70 vuotta. Episodi haastatteli Neillia Venetsiassa, jossa keskustelu lainehti laidasta toiseen.

Darren Aronofskyn uutuus on jo leimattu ”ristiriitoja herättäväksi” (lue: ensi-illassa buuattiin), mutta ei pidä innostua. Se on sekasotku eikä puoliksikaan niin hauska kuin miltä kuulostaa.

Ehkä oudoimmassa Cannes-kilpasarjan elokuvassa ikinä Safdien veljekset antavat Robert Pattinsonille elämänsä roolin ja osoittavat olevansa varteenotettavia tekijöitä.

Saila (Sari Siikander) herää luokkakokouksen jälkeen ja tajuaa viettäneensä yön Esan (Petteri Pennilä), entisen luokkakaverin kanssa, jota tuskin muistaa. Aamun edetessä hänen on kohdattava ikäviä totuuksia elämästään ja taisteltava muutakin kuin krapulaa vastaan.

Moninkertaisen César-voittaja Martin Provostin uutuus on jälleen täydellisen mukiinmenevää ranskalaisdraamaa, mutta vain näyttelijäsuoritukset loistavat.

Agnieszka Hollandin Hopeisen karhun voittajassa vanha nainen puolustaa eläinten oikeuksia ja nauraa patriarkaatille päin partaa. Ei kaikkien feministien tarvitse käyttää reisivarsisaappaita ja elää Themysciran saarella.