August Pullman (Jacob Tremblay) on 10-vuotias poika, joka rakastaa Star Wars -elokuvia, Minecraftin pelaamista ja kaikkea avaruuteen liittyvää. Isona hän haluaisi astronautiksi. Tyypillinen 10-vuotias poika siis.
Paremmin Auggiena tunnetun pojan erottaa muista vain muutama asia. Hän kulkee kaupungilla avaruuskypärä päässään. Hänelle on tehty seitsemäntoista leikkausta. Minne ikinä hän meneekin, ihmiset kääntyvät tuijottamaan. Auggiella on geneettinen sairaus, jonka seurauksena hänen kasvonsa ovat epämuodostuneet.
Auggien äiti (Julia Roberts) on sivuuttanut urahaaveensa opettaakseen lastaan kotikoulussa. Yhdessä isän (Owen Wilson) kanssa he ovat kuitenkin päättäneet, että Auggien on aika mennä tavalliseen kouluun.
New Yorkiin sijoittuva Wonder kertoo ulkonäön merkityksestä ja toisaalta sen merkityksettömyydestä. Se on koskettava draama suvaitsevaisuudesta, ystävyydestä ja nuorten kamppailusta koulumaailmassa, jossa vallitsevat raadolliset säännöt.
Elokuvan tarina pohjautuu R.J. Palacion vuonna 2012 julkaistuun romaaniin, joka käsittelee tärkeitä teemoja, kuten koulukiusaaminen ja itsensä hyväksyminen. Stephen Chboskyn ohjaamaan elokuvaan on lisätty hauskoja elementtejä. Auggie peilaa todellisuutta mielikuvituksen kautta. Yksinäisinä hetkinään hän kuvittelee koulun pihalle yläfemmoja jakelevan Chewbaccan. Toisinaan hän pomppii mielikuvissaan koulun käytävillä astronauttipuku päällään.
Wonder kertoo Auggien tarinan neljästä eri näkökulmasta. Kertojina ovat tarinan lapset ja nuoret. Ensimmäinen kertoja on elokuvan keskushahmo, Auggie. Seuraavaksi ääneen pääsee 14-vuotias isosisko Olivia eli Via (Izabela Vidovic). Kiltti ja hyvin pärjäävä Via on jäänyt erityishuomiota tarvitsevan pikkuveljen varjoon. Wonder välittää satuttavasti Vian ulkopuolisuuden kokemuksen ja näkymättömyyden perheessä. Via käy läpi omia kriisejään, mutta Auggieen keskittyneet vanhemmat eivät sitä edes huomaa.
Seuraavaksi elokuvan tarina etenee Auggien parhaan ystävän Willin (Noah Jupe) ja Vian entisen sydänystävän Mirandan (Danielle Rose Russell) kertomina. Kerrontaratkaisu olisi ehkä toiminut paremmin, jos olisi pysytelty Auggien ja Vian näkökulmien vuorottelussa. Nyt kertojia on parituntiseen elokuvaan liikaa. Varsinkin Mirandan näkökulma tuntuu irralliselta.
Wonder onnistuu koskettamaan, mutta se pelaa melko varman päälle. Välillä yleisön liikuttaminen tuntuu lähes laskelmoidulta. Loppumetreillä elokuva alkaa tuntua hieman pitkitetyltä. Wonderin suurin ongelma on se, että siinä yritetään esitellä liian tarkasti monta teemaa ja henkilöä.
Elokuvassa on myös paljon hyvää ja kaunista. Parasta ovat sen nuoret näyttelijät. Jacob Tremblay, joka vakuutti eläytymiskyvyllään jo Roomissa (2015), on vaikuttava Auggien roolissa. Izabela Vidovic tekee suorittajatyttö-Vian roolista omansa.
Erilaisuuden ja ulkopuolisuuden universaali kokemus on jotain, mihin jokainen pystyy samaistumaan. Elokuva kääntää Auggien erilaisuuden kirouksesta vahvuudeksi ja juhlistaa sisäisen kauneuden voimaa.