Apinatytöt

1.11.2011 22:35
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 4. marraskuuta

Lisa Aschan rikkoo tabuja trillerielementtejä hyödyntävässä, feministisessä teinidraamassa. Rohkea ja yllättävä Apinatytöt uudistaa nuorisoelokuvan lajityyppiä.

Ruotsalainen Aschan kävi elokuvakoulua Tanskassa ja ohjasi ennen Apinatyttöjä kaksi kiitettyä lyhytelokuvaa. Hän on ohjannut Tanskan televisiolle ja työskennellyt Tukholman Kuninkaallisessa teatterissa. Festivaalihitiksi noussut Apinatytöt on Aschanin ensimmäinen pitkä elokuva. Meillä se on esitetty Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla syyskuussa. Kaikeksi onneksi se saadaan nyt myös teatterilevitykseen.

Keskinäinen kilpailu leimaa samaan vikellysjoukkueeseen kuuluvien Emman (Mathilda Paradeiser) ja Cassandran (Linda Molin) ystävyyttä alusta asti. Tytöt ihailevat, kadehtivat ja haluavat toisiaan. Arvaamaton Cassandra on alkuun se joka johtaa, joka vie ja haastaa. Vähitellen viileä Emmakin ymmärtää pelin hengen.

Cassandra opettaa Emmaa esimerkillään: hän on Emmaa kokeneempi ja osaa jo tehdä luontevasti tuttavuutta poikien kanssa. Mutta kun Emma saa lisää itsevarmuutta, keikahtaa asetelma sijoiltaan. Lähestyvät joukkuekarsinnat luovat tyttöjen välille piinallisen kilpailutilanteen. Hämmennystä lisää se, että toinen tytöistä haluaisi viedä suhteen ystävyyttä pidemmälle.

Moneen kertaan palkittu Apinatytöt kuvaa teinityttöjen välistä vallankäyttöä sekä tapoja, joilla naiseutta rakennetaan sosiaalisesti. Aschanin ja Josefine Adolfssonin käsikirjoituksessa tasapainoillaan vaaran ja viattomuuden välillä.

Emman pikkusisko, 7-vuotias Sara (Isabella Lindquist), vasta opettelee tyttömäistä elämää. Hän tietää jo, että tytöiltä odotetaan tietynlaista käytöstä. Saran kömpelöt, muilta matkitut eleet hämmentävät erityisesti yksinhuoltajaisää (Sergej Merkusjev) ja lastenvahdiksi pestattua serkkupoikaa, Sebastiania (Kevin Caicedo Vega).

Aschanin ohjausjälki on erittäin kypsää ja omaäänistä. Hänen käsittelyssään tavanomaisista, paljon toistetuista tilanteista tulee outoja, jopa hälyttäviä. Miehen käsi pikkutytön vatsalla tai bikiniasuisen seitsenvuotiaan seksikkääksi tarkoitettu kiemurtelu tekevät olon hankalaksi.

Nuorten näyttelijöiden vähäeleisissä roolitöissä on miellyttävää pakottomuutta. Erityisen mainio on pieni Isabella Lindquist, jonka Sara-hahmo tuo elokuvaan liikuttavaa huumoria.

Apinatyttöjen kuvakieli on hallittua ja viipyilevää, mutta toteavan pinnan alta aistii räjähdysherkän jännitteen. Suomalaisen Sami Sänpäkkilän musiikki alleviivaa elokuvan rauhatonta tunnelmaa.

Niina Holm

Lisää luettavaa