Aquaman

/ GENRE , ENSI-ILTA 21.12.2018 TÄHDET

Aquamanin oma elokuva on odotuksen arvoinen, alusta loppuun täynnä henkeäsalpaavia toimintakohtauksia, eikä se koskaan muutu naurettavaksi, vaikka siihenkin aineksia olisi ollut.

DC:n sarjakuvaelokuvilla on pyyhkinyt melko huonosti. Vaikka Zack Snyderin Superman -elokuvat saivat huonon vastaanoton, Patty Jenkinsin viime vuoden loistava Wonder Woman sai monet jo miettimään onko DC:llä sittenkin toivoa. Justice League hautasi nekin toiveet. Se sentään esitteli monta mielenkiintoista uutta supersankaria, muun muassa Jason Momoan esittämän Aquamanin. Nyt merten miehen oma elokuva saapuu valkokankaille, mutta kuinka ihmeessä ohjaaja James Wan voisi tehdä hyvän tai edes mukiinmenevän elokuvan miehestä, joka osaa puhua kaloille?

Arthur Curry, eli median Aquamaniksi nimeämä äijä elää hiljaiseloa isänsä kanssa söpössä rannikkokaupungissa. Arthurin isä odottaa Atlannaa, Atlantiksen kuningatarta ja Arthurin äitiä palaavaksi, mutta Arthur ei jaksa uskoa siihen. Arthur ei ole kiinnostunut Atlantiksen asioista, ja kun merten prinsessa Mera, pyytää Arthurin apua pysäyttääkseen tämän puoliveljen Ormin, Arthur kieltäytyy.

Arthurilla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa, kun Ormin aikoo aloittaa sodan pinnalla asuvia ihmisiä vastaan. Arthur ja Mera lähtevät seikkailemaan ympäri maailmaa löytääkseen mystisen atraimen, jolla Arthur voisi päihittää Ormin.

Aquaman on hyvä elokuva. Sitä on vaikea uskoa, sillä hahmo on melko naurettava, mutta ohjaaja Wan on nostanut lähdemateriaalin täysin uudelle tasolle ja tuloksena on yksi DC:n parhaista elokuvista. Aquaman on täynnä jännittäviä toimintakohtauksia, ja se on visuaalisesti huimaava, joskin ajoittain niin värikäs että silmiin sattuu. Wanin kamera-ajot ja pitkät otot tuovat DC:n muuten kovin angstiseen ja synkkään maailmaan jotain uutta; Aquaman tuntuu raikkaalta ja erilaiselta kaikessa väriloistossaan.

Elokuvassa on myös mainio näyttelijäkaarti. Momoa omistaa täysin Aquamanin roolin ja onnistuu ajoittain tuomaan rooliinsa traagisuutta. Amber Heard ja Nicole Kidman tuovat paljon kaivattua naisenergiaa muuten kovin miesvoittoiseen elokuvaan. Patrick Wilson on herkullinen Ormina. Orm on DC:n pahiksista vahvin ja on mukava nähdä oikea ihminen roiston roolissa eikä vain tietokoneella luotuja örkkejä. Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin James Wan.

Wan tunnetaan muun muassa Kirottu- ja Saw-elokuvien tekijänä, ja kauhumestarin käsissä Aquamanin tarina saakin ajoittain pelottaviakin käänteitä. Toimintaelokuvia, erityisesti sarjakuviin perustuvia sellaisia, syytetään usein väkivallan ihannoinnista. Varsinkin Snyderin Man of Steel -elokuvaa haukuttiin sen verettömyydestä joukkotuhon keskellä. Vaikka Aquaman on myöskin melko veretön, Wanin käsissä väkivallalla on painoa ja merkitystä.

Aquamania ei voi paljosta syyttää, mutta se on liian pitkä. Lähes kaksi- ja puolituntinen elokuva ei varsinaisesti laahaa, mutta olisi sitä voinut vähän trimmata lyhyemmäksi ja napakammaksi. Meran ja Arthurin romanssi ei myöskään sykähdytä. Elokuva on parhaimmillaan kun Mera ja Arthur seikkailevät samanarvoisina kumppaneina, sillä Heardin ja Momoan kemiat toimivat ja parin naljailu on nautinnollista katsottavaa. Aquaman on joulun viihdyttävin seikkailuelokuva, jolle kannattaa antaa mahdollisuus, sillä se vie matkalle merten syvyyksiin.