Kun inha hakkeri alkaa uhata kansainvälistä turvallisuutta ja taloutta, on Kiinan ja Yhdysvaltojen tiedustelujärjestöjen yhdistettävä voimansa. Lisäksi apuun on kutsuttava vankilaan suljettu nörtti, joka pystyy tappamaan paljain käsin silmää räpäyttämättä ja ilman tunnontuskia ja tekemään tietokoneella mitä tahansa yliluonnollista paitsi hävittämään omat rikosrekisterinsä. Sen takia adonis on katkera häntä kaltoin kohtelevalle yhteiskunnalle. Hän ryhtyy kuitenkin metsästämään verkkopahista, koska tämä on kehdannut käyttää hänen kirjoittamaansa koodia ja muutamasta muusta etiikkaa ja moraalia epämääräisesti sisältävästä syistä.
Tietokonerikoksista on vaikea tehdä toimivaa jännäriä. Koska vain näppäimistöä hakkaavien tyyppien esittäminen on tylsää, pitää mukaan saada toimintaa laittamalla kamera loputtomasti nuolemaan todella hitaasti eteneviä sähköimpulsseja kuljettavia kaapeleita ja virtapiirejä. Nämä hetket johtavat ammuskeluun tai mätkimiseen päättyviin kohtaamisiin, joiden jälkeen on taas aika hakata näppäimiä. Edes Michael Mann ei onnistu puhaltamaan eloa väsyneeseen konseptiin.
Kun konnien motiivi enemmän tai vähemmän realistisen salapoliisityön ja typerien satelliittiselfieiden avulla selviää, katsojan reaktio ei ole sen nerokkuutta ihaileva. Ennemmin ihmettelee miksi he haluaisivat ryhtyä moiseen monimutkaisuuteen ottaen huomioon mihin he ovat jo osoittaneet pystyvänsä – tai vaihtoehtoisesti kummastelee miten osa aikaisemmasta mitenkään tukee myöhempiä pyrkimyksiä. Miksi nähdä mielettömästi vaivaa tuhotakseen mahdollisimman hankalasti jotain, jonne hyvikset kävelevät ongelmitta sisään? Mannia on käsikirjoitustöissä avittanut Morgan Davis Foehl, jonka suurimmat saavutukset toistaiseksi liittyvät Adam Sandler -komedioiden leikkaajan avustamiseen.
Järkevä juoni ei ole mikään välttämättömyys hyvässä, mukaansatempaavassa jännityselokuvassa. Kömpelyyttä pahempi ongelma on, että Blackhat on ison osan kestostaan melko tylsä. Jos siitä poistaa Mannin visuaalisen tyylikkyyden, rakeisen kuvan ja muutamat kieltämättä hengästyttävät hetket, jää jäljelle melkoisasti tyhjäkäyntiä ja hosuvaa, jopa sekavaa paikasta toiseen siirtymistä. Toimintapurskeet ovat näyttäviä, mutta niitä nakertaa koko elokuvaa vaivaava epäinhimillisyys.
Eiväthän Mannin aikaisemmatkaan elokuvat mitään sydäntälämmittäviä hyvänmielen leffoja ole olleet, mutta niissä on sentään ollut keskiössään jokin kiinnostava inhimillinen tarina. Sen lisäksi, että Chris Hemsworth on uskottava yliluonnolliset tietokone- ja taistelutaidot hallitsevana hakkerina ainoastaan totaalisesti todellisuudentajunsa kadottaneen peräkamarinörtin päiväunissa, hän ei näin heikosti kirjoitetussa tarinassa pysty kantamaan draaman kaarta.
Jonkinlaista tunneälyä on yritetty sisällyttää kiinalaisagenttia avustavaa siskoa näyttelevän Wei Tangin hahmoon, mutta hänelle kirjoitettu kankea dialogi ei sovi kenenkään suuhun. Tissirintamallakin hän häviää Hemsworthille – ei ihme, että elokuvan yksittäinen, vaatetettu lemmenhetki on harvinaisen tylsä. Elokuvan ainoan roolisuorituksen tapaisen tekee jenkkiagenttia esittävä Viola Davis, joka onnistuu uskottavasti lausumaan muutaman halvan linkityksen New Yorkin terroristi-iskuihin ennen tarinasta poistumistaan.
Kaikista kylmäävintä kuitenkin on se, kuinka elokuva aiheensa mukaisesti tapahtuu jossain omassa virtuaalikuplassaan, jolla ei ole kosketuspintaa reaalimaailmaan. Ydinvoimalan räjäyttäminen ei kosketa päähenkilöitä mitenkään – paitsi, että se estää tarpeeksi kauan erään johtolangan seuraamista. Epäinhimillisyys kiteytyy lopun väkijoukossa tapahtuvassa väkivaltakekkerissä. Hyvikset ja pahikset tönivät tieltään ja tappavat eteensä osuvia uskonnollisen kulkueen ihmisiä, jotka eivät tunnu reagoivan heihin mitenkään, vaan jatkavat sokeaa marssimistaan, tyhmiä alkuasukkaita kun ovat. Blackhatissa kaikki mikä ei ole valkoista ja/tai länsimaista on vain kliinistä tarvekalustoa, jolle päähenkilöt voivat tehdä mitä tahansa ilman seurauksia.
Blackhat -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa