Conclave

Herkullisen mystinen jännityselokuva uuden papin valinnasta viihdyttää yhtä paljon kuin se puistattaa. (Ikäraja K-7)

20.12.2024 14:32
MAA / VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 20.12.2024

Uuden Länsirintamalta ei mitään uutta -elokuvan ohjanneen Edward Bergerin Conclave on erikoinen elokuva. Eri ohjaajan käsissä elokuva olisi rauhallinen, tasainen draama, mutta Berger ja käsikirjoittaja Peter Straughan muovaavat siitä piikittelevän jännityselokuvan, joka tuntuu ajoittain Game Of Thrones -jaksolta parhaalla mahdollisella tavalla.

Elokuvan alussa paavi kuolee ja Ralph Fiennesin esittämä kardinaali Lawrence määrätään johtamaan uuden paavin valintaprosessia. Suuri joukko kardinaaleja sulkeutuu Vatikaanin holveihin äänestämään uutta paavia, mutta valinta ei olekaan niin yksinkertaista kuin voisi luulla.

Bergerin elokuva on viihdyttävä ja teatraalinen, mutta elokuvan silmäkulmasta löytyy myös pilkettä. Vaikka elokuvan teemat ovatkin kovin vakavia, Berger muistuttaa jatkuvasti, että vaikka seuraamme ehkä maailman hurskaimpia miehiä, he ovat kuitenkin silti miehiä, jotka halajavat vaikutusvaltaa ja auktoriteettia.

Fiennes on uskottava ja arvoituksellinen elokuvan pääosassa. Koko elokuvan näyttelijäkaarti on ensiluokkainen, mutta Fiennes on Conclaven ankkuri. Vaikka Lawrence on aluksi elokuvan sankari ja moraalisesti vakaa omatunnon ääni, alkaa katsoja elokuvan puolivälissä kyseenalaistaa onko edes Lawrencella sittenkään puhtaat jauhot pussissa. Fiennes manipuloi taitavasti katsojan ajatuksia, ja näyttelijän suoritusta on ilo seurata.

Isabella Rosselini esittää Sisar Agnesia, joka palvelee kardinaaleja valintaprosessin aikana, mutta Agnes on myös erityisen taitava puikkelehtimaan miesten valtataistelujen seassa. Rosselinia nähdään valkokankaalla yhteensä vain hieman yli seitsemän minuuttia, mutta rooli on Conclavelle elintärkeä juonen kannalta ja se tuo mukavaa vaihtelua miesvoittoiseen elokuvaan.

Conclave on jännityselokuva, joka pallottelee myös draaman ja elokuvan loppua kohti jopa trillerin välillä. Heti elokuvan ensihetkistä alkaen Conclave haiskahtaa hieman vaaralliselta, ihan kuin katsoisimme jotain kiellettyä. Elokuvassa kuultuja rukouksia ei ole käännetty englanniksi tai suomeksi, ja tuntuukin, että Conclave tarjoaa meille maallikoille harvinaisen kurkistuksen täysin eri maailmaan.

Bergerin ohjaus on hienovaraista, ja ohjaaja selvästi luottaa fiksusti näyttelijöidensä roolisuorituksiin. Conclave ei ole yhtä vakava tai tunteellinen kuin Länsirintamalta ei mitään uutta, mutta Bergerin kyky mukautua ja soveltaa kykyjään on vaikuttavaa. Berger luo elokuvalle myös mieleenpainuvan ja paljonpuhuvan visuaalisen ilmeen yhdessä kuvaaja Stéphane Fontainen kanssa.

Bergerillä täytyy olla myös rautaiset hermot, sillä mikä tahansa elokuva, joka sijoittuu katolisen kirkon käytäville, joutuu heti suurennuslasin alle. Conclave ei varsinaisesti yritä saarnata kirkon virheistä tai sanoa mitään uutta sen sisällä tapahtuvista valtataisteluista, mutta kirkko ei myöskään säästy pistävältä kritiikiltä.

Maria Lättilä

Conclave -elokuvan traileri

YouTube video