Crimson Peak

GENRE , , ENSI-ILTA 16.10.2015 TÄHDET

Edith Cushing on lapsesta asti nähnyt enemmän kuin muut. Ehkä sen vuoksi hänestä on nuorena naisena tullut innokas kirjailijanalku, joka haluaa kirjoittaa muutakin kuin kustantajien odottamaa halpaa romantiikkaa. Ja ehkä hän sen vuoksi näkee New Yorkin seurapiireihin saapuneen brittiaatelisen parempia aikoja nähneen nuhjuisen ulkokuoren läpi pakoa menneisyydestä janoavan sielunkumppanin. Aivan varmasti hän sen vuoksi tietää ainakin, että kummituksia on olemassa.

Edith seuraa uutta miestään, Sir Thomas Sharpea, ja tämän Lucille-sisarta sisarusten puoliksi raunioituneeseen sukukartanoon Pohjois-Englantiin. Viattoman nuorikon saapuminen sisarusten yksin asuttamaan rakennukseen tuntuu herättävän valtavan talovanhuksen synkän historian henkiin. Pian valtavan talovanhuksen käytävillä vaeltaa levottoman nuoren naisen lisäksi pelottavia olentoja, jotka vihjaavat verisen menneisyyden voivan toistua.

Rakenteellisesti Crimson Peak muistuttaa siis paljon Guillermo del Toron arvostetuinta elokuvaa Pan’s Labyrinth, jossa nuoren tytön muutto uudelle paikkakunnalle laukaisee yhä syvemmälle fantasian maailmaan sukeltavan kohtalokkaan tapahtumasarjan. Crimson Peak on kuitenkin temaattisesti huomattavasti pinnallisempi, ja pariin otteeseen sitä katsoessaan tuntee seuraavansa vain erittäin hyvin toteutettua tv:n Yöjutun jaksoa.

Del Toro on kuitenkin aina onnistunut tuomaan elokuviinsa päähenkilöön kohdistuvaa ylivoimaisen uhkan tuntua, eikä Crimson Peak ole poikkeus. Koko elokuva on verhottu kiehtovaan, kananlihalle nostattavaan pahaenteisyyteen. Lisäksi tekijöiden kaikkea postmodernia ironiaa kaihtava sitoutuminen goottilaisen romantiikan tunnelmaan pitää kokonaisuuden kasassa silloinkin, kun tarina nykyaikaiseen kauhutoimintaan tottuneen katsojan mielessä natisee liitoksissaan.

Asenteen vakavuus ei estä del Toroa leikittelemästä katsojan kustannuksella. Tarina on täynnä vääriä johtolankoja, joille annetaan iso merkitys, mutta jotka kuitenkin jäävät juonen kannalta toissijaisiksi. Myös aaveiden käyttäytymisen voi jälkikäteen ymmärtää uudella tavalla – mutta kukapa verisiä mörköjä kohdatessaan jaksaisi olla kovin analyyttinen.

Elokuva on kansoitettu hyvillä näyttelijöillä, mutta Mia Wasikowska ja Tom Hiddleston ovat ilmaisussaan pakostikin hillityn kärsivien rooliensa rajoittamia. Siksi kylmän ulkokuoren alla kytevän intohimon saakin vapauttaa Jessica Chastain salaperäisenä Lucillena. Hänen kiitäessään alas kummituskartanon portaita hiusten ja kankaiden hulmutessa esillä ovat brittiläisten klassikkoromaanien esikuvat. Muita esikuvia voi etsiä italialaisesta kauhusta Mario Bavasta Dario Argentoon.

Yksi päähenkilö on myös lähes yksi yhteen rakennettu talolavaste, ja muutenkin del Toro on pyrkinyt tekemään asioita oikeasti cgi:n sijaan, ja se näkyy paitsi viehättävää vanhanaikaisuutta lisäävänä ulkoisena elementtinä myös selvästi näyttelijöitä motivoineena tekijänä.

 


Aiheeseen liittyvät elokuvat