Destroyer

GENRE ENSI-ILTA 22.02.2019 TÄHDET

Lähes tunnistamaton Nicole Kidman loistaa rautaisen rikosdraaman pääosassa. Destroyer on täynnä naisenergiaa niin kameran edessä kuin takanakin todistaen, että rikos ja toiminta voivat olla naistenkin genrejä. Nyt naiset elokuviin!

Destroyerin alun ensimmäisessä kuvassa näkyy Nicole Kidman oletettavasti maailman kovimmassa krapulassa. Kuivat huulet, epätasainen, läikikäs iho, silmät, jotka seisovat päässä; Kidman on täysin tunnistamaton Erin Bellin kengissä. Erin on vaativa etsivä, joka hoipertelee rikospaikalle Los Angelesin muiden etsivien harmiksi.

Mies on löydetty ammuttuna ja Erin uskoo tietävänsä syyllisen. Erin on viettänyt aikaa peitetehtävissä osana pahamaineista jengiä ja on selvästi traumatisoitunut sen seurauksena. Jengin pääjehu Silas katosi kuin tuhka tuuleen, mutta Erin uskoo Silasin olevan murhan takana ja lähtee jäljittämään miestä.

Karyn Kusaman Destroyer on erikoinen elokuva. Se on kivenkova trilleri, mutta se on ajoittain ärsyttävän amatöörimainen. Kidmanin ja Silasia esittävän Toby Kebbellin peruukit näyttävät tulleen halpahallin koreista, ja vaikka Kusama on erittäin taitava ohjaaja, erityisesti elokuvan aidosti yllättävä loppuratkaisu on visuaalisesti tylsä ja kliseinen ja se pilaa hienosti rakennetun kokonaisuuden.

Elokuvalla ei myöskään tunnu olevan mitään sanottavaa. Teatterista poistuessaan katsoja ei ole oppinut mitään uutta. Destroyer ei heilauta maailmankatsomusta mitenkään, eikä se edes yritäkään, joten voiko sitä toisaalta edes kritisoida siitä.

Siitä huolimatta on sanottava, että Destroyer on erittäin tyylikäs ja rankka rikostrilleri vaikka ei mitään uutta lajityypin ystäville tarjoakaan. Se on elokuvana kuin luuta ja nahkaa, hyvällä tavalla. Kusama on karsinut pois kaiken turhan, ja jäljelle on jäänyt adrenaalia täynnä oleva elokuva. Se on viihdyttävä ja hyvin soljuva elokuva, jonka ääressä kaksi tuntia vierähtää helposti. Destoryer ei koskaan tunnu liian pitkältä, tai liian lyhyeltä, sillä Kusama osaa kuljettaa tarinaa ja juonta hienosti.

Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että Kidman on erittäin hyvä roolissaan. Nainen on täynnä rautaa, ja rooli on pitkän linjan näyttelijälle erilainen. On mahtavaa nähdä Kidman tekemässä jotain uutta ja erilaista ja vieläpä onnistuvan siinä. Erin Bell ei ehkä ole niin monimutkainen hahmo kuin Kusama ja käsikirjoittajat Phil Hay ja Matt Manfredi haluaisivat katsojan uskovan, mutta Kidman uppoutuu rooliinsa täysillä ja täyttää käsikirjoituksen aukkoja pelkällä raa’alla vetovoimalla ja energialla.

Sen sijaan elokuvan miehet ovat vetäneet lyhyemmän korren. Kerrankin näin päin. Elokuva olisi kaivannut enemmän Sebastian Stania, joka esittää nuoremman Erin Bellin paria. Marvelin Winter Soldierina tunnetun vetovoimaisen Stanin ja Kidmanin kemiat kohtaavat kivasti valkokankaalla.

Toby Kebbell Silasina on elokuvan heikoin lenkki. Kebbellillä on jo muutama huti hihassaan (köh Fantastic Four köh) ja vaikka Destroyer on ehkä paras elokuva, jossa Kebbell on ollut mukana, hän on elokuvan huonoin osa. Kebbell näyttelee niin tosissaan ja kovaa että erottuu joukosta – mutta ei edukseen. Onneksi Nicole Kidman on niin hyvä, että Kebbell jää helposti jalkoihin ja hukkuu elokuvan taustalle.