Devotion on hieman outo tapaus. Se tuntuu alkavan sotilaslentäjistä kertovana Top Gun -kloonina – ja kun on hetken ihmetellyt Tom Cruisen näköistä hahmoa, tajuaa että tämän esittäjä Glenn Powell itse asiassa näytteli Maverickissa!
Fiilis ei jää pelkästään siihen, vaan Devotion tuntuu paikka paikoin parodialta Top Gunista, mutta ilman mitään huumoria. 1950-luvulle sijoittuva elokuva alkaa kuitenkin hiljalleen voittaa puolelleen. Monet hahmoista ovat oikeasti kiinnostavia, Korean sotaan ja sen alle sijoittuva aikakausi on toteutettu hyvin ja elokuvassa on vanhanaikaista viehätystä, jota ei käy kieltäminen.
Yhtäkkiä yllättäen selviääkin, että kyseessä ei olekaan pelkkä sotadraama vaan Devotion onkin elämäkertaelokuva rotuerottelevan kotimaansa henkisiä rajoja ylittäneestä lentäjästä, Jesse Brownista. Siinä vaiheessa katsoja ihmettelee, miksi ensimmäiseksi ja viimeiseksi elokuvassa esiintyy Powell, joka muutenkin vaikuttaa elokuvan päähenkilöltä. Se tietysti selittyy sillä, että Powell on myös Devotionin käyntiin polkaissut tuottaja.
Loki-sarjan loppupuolella piipahtanut ja kohta käytännössä samassa roolissa Ant-Man and the Wasp: Quantumaniassa esiintyvä Jonathan Majors on Brown, joka on kokenut oman osansa syrjintää ja rasismia – ja kohtaa sitä edelleen, vaikka on onnistunut ponnistelemaan tiensä taistelulentäjäksi. Hän ei silti jaksa kuunnella suvaitsevaisia valkoisia ystäviään, jotka kehottavat häntä nousemaan ärsyttäjiä vastaan. He eivät kuitenkaan ole eläneet samaa elämää kuin Brown, ja hahmon mukanaan kantamat muistutukset siitä ovat oikeasti sydäntäsärkeviä.
Ensisijaisesti Devotion on kuitenkin sliipattu sotahymistely, joka käyttää jokaisen mahdollisuuden nuolla kameralla 50-luvun autoja, lentokoneita ja vastaavia hienosti muotoiltuja aikakauden vempaimia. Niiden ohella mieleen jäävät upeasti toteutetut lento- ja taistelukohtaukset, ja kappas – niihinkin Powell on tuonut mukanaan ammattilaisia Maverickista!
Jouni Vikman