Edie

GENRE ENSI-ILTA 08.11.2019 TÄHDET

Hyvän mielen elokuvassa nähdään kaksi mahtavaa luonnonvoimaa: 86-vuotias Sheila Hancock ja noin 400 miljoonaa vuotta vanha Skotlanti.

Edien aviomiehen kuolema herättää 80-vuotiaassa mummelissa kaipuun vapaudesta. Koko elämänsä miehensä kontrollissa ja muiden ehdoilla elänyt Edie tajuaa, ettei hänellä ole oikeastaan ollut omaa elämää laisinkaan. Nyt tytärkin on sulkemassa häntä vanhustentaloon. Ediellä ei ole sellaiseen hupsutteluun aikaa.

Edie ostaa junalipun Skotlannin ylämaalle Invernessiin aikomuksenaan kiivetä kuuluisan Suilven-vuoren huipulle. Avukseen hän pestaa nuoren Jonnyn (Kevin Guthrie). Nuorukainen pitääkin mummelia hyvänä rahasampona, jolta saa nyhdettyä pääomaa retkeilyfirmalleen. Mitäpä sitä ei tekisi rahan eteen.

Hiljalleen Edie ja Jonny kuitenkin ystävystyvät, kun he ryhtyvät treenaamaan vuoren valloitusta vaativia taitoja. Jättimäinen vuori tuntuu lopulta yllättävän matalalta, kun kaksikko joutuu kohtaamaan aivan uudenlaisia haasteita. Kumpainenkin huomaa elämänsä olevan tietynlaisessa solmukohdassa. Onnistuuko vuoren valloitus lopulta?

Sheila Hancock on näytellyt jo yli 60 vuotta tv:ssä ja elokuvissa. Suomessa hänet on nähty viimeksi Ruoasta ja rakkaudesta -nimisessä ravintolamaailmaan sijoittuvassa draamasarjassa. Hancock ja majesteettinen skottiluonto ovat Simon Hunterin ohjaaman elokuvan sydän ja sielu. Kauniit ja taipumattomat alkuvoimat kannattelevat teosta periksiantamattomuudellaan.

Kuvaaja August Jakobsson on taltioinut henkeäsalpaavia maisemia ja toinen toistaan kauniimpia kuvia, jotka toimivat erinomaisena mainoksena Skotlannille. Harvemmin sitä elokuvissa odottaa David Attenboroughin äänen alkavan selostaa tapahtumia: ”Tässä näemme voimakastahtoisen ja jo elämänsä ehtoopuolella olevan Edien raivaamassa odottamattomia esteitä tieltään marssiessaan kohti määränpäätä huonosta säästä ja vastoinkäymisistä välittämättä. Erikoislaatuista!”

Kaunis ja sentimentaalinen hyvän mielen elokuva ei ikävä kyllä pysy kasassa koko mittansa ajan. Siinä on turhaa tyhjäkäyntiä, josta erityisesti toinen näytös kärsii. Välillä sitä epäilee katsovansa jotain brittiläistä saippuadraamaa eikä elokuvaa. Valkokankaalta Skotlannin upeat maisemat on kuitenkin koettava, vaikka leffa paikoitellen haahuileekin päämäärättömästi.