Ei sanaakaan

28.9.2007 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Hyvin eteenpäin menevä ja kiinnostava ranskalainen trilleri, jossa lääkäri alkaa penkoa kahdeksan vuotta sitten kuolleen vaimonsa tapausta. Ei sanaakaan on pienestä hapuilustaan ja epäloogisuuksistaan huolimatta piristävä vaihtoehto amerikkalaisille jännäreille.

    Lääkäri Alexandre ”Alex” Beck (Francois Cluzet) ja hänen vaimonsa Margot (Marie-Jozée Croze) ovat onnellisesti naimisissa. Kesä on kauneimmillaan, ja he ajavat kesäasunnolleen. Yöllisen uintireissun päätteeksi tapahtuu jotain, joka muuttaa kaiken: Alex kuulee takaisin maihin uineen Margotin avunhuudon. Hätääntyneenä Alex ui laiturille, mutta hänen päästyään ylös vedestä hänet kolkataan. Herättyään hän saa tietää, että Margot on tapettu.

    Kahdeksan vuotta myöhemmin Alex työskentelee pariisilaisessa sairaalassa, kun eräänä päivänä hänen sähköpostiinsa tulee linkki web-kameraan. Kuvassa näkyy hänen kuollut vaimonsa Margot keskellä ihmisvilinää. Alex alkaa tutkia vaimonsa kuolemaa, josta hänen ex-appensa Jacques (André Dussolie) kaikkea muuta kuin ilahtuu. Samaan aikaan poliisi saa myös tapauksesta uusia todisteita, kun murhasta syytetty sarjamurhaaja osoittautuukin syyttömäksi Margotin murhaan. Poliisi alkaa epäillä Alexia vaimonsa murhasta, mutta nyt lakia välttelevä Alex löytää omissa tutkimuksissaan yhtymäkohtia vaimonsa ja mystisesti kuolleen lahjakkaan esteratsastajan Philippe Neuvillen (elokuvan ohjaaja Guillaume Canet) kohtaloiden välillä.

    Jos komediat eivät jostain syystä oikein tunnu luonnistuvan ranskalaisilta elokuvantekijöiltä, ei heillä ole suurempia ongelmia draaman tai jännityksen saralla. Ei sanaakaan kulkee oikein mukavasti eteenpäin, vaikka kärsiikin tarinan epäloogisuuksista ja sivuhahmojen yksipuolisuudesta. Kun Alex saa myöhemmin vastapalveluksen sairaalassa auttamaltaan pikkurikolliselta Brunolta (Gilles Lellouche), on se repäisty kuin suoraan Deus ex machina -käsikirjasta, niin uskomattomia käsikirjoituksellisia heikkouksia elokuva sisältää. Mutta toisaalta elokuvaan on saatu mukavasti jännitettä, ja asiaan kuuluva takaa-ajokin on oikein mallikkaasti toteutettu. On myös mukavaa, että välillä liikutaan ranskalaiselle elokuvalle epätyypillisesti keski- ja yläluokan maailmojen ulkopuolellakin. Ikään kuin muistutukseksi, että kaikki Ranskassa ei ole elegantin chic, vaan että lähiöissä kytee paljon ongelmia.

    Ei sanaakaan -elokuvan on ohjannut paremmin näyttelijänä tunnettu Guillaume Canet (Päivä ilman sotaa, 2005, Rakasta jos uskallat, 2003 ja The Beach 2000), mutta on hän tehnyt myös muutamia ohjaustöitäkin. Kieltämättä Canet osaa ohjata, mutta käsikirjoitusadaptaation hän olisi voinut jättää jonkin toisen hoteisiin, jotta pahimmilta epäjohdonmukaisuuksilta olisi voitu välttyä. Pääosanesittäjä Francois Cluzet (Valhe, 2002) on hyvin rutinoitunut näyttelijä ja suoriutuu roolistaan varsin hyvin. Joskin välillä tuo rutiini pääsee vaikuttamaan hänen suoritukseensa vähän liikaakin.

    Lisää luettavaa