”Weapons of mass destruction” oli lausehirviö, jota ei päässyt pakoon talven 2003 Yhdysvalloissa. Presidentti aloitti sanojen viljelemisen, ja ne levisivät tiedostusvälineiden oivalla avustuksella läpi koko maan levittäen pelkoa vapaaksi itsensä uskovaan kansaan. Ja sitten maaliskuussa alkoi sota Irakia vastaan. Pelon vallassa eläneet amerikkalaiset hyväksyivät sodan siitäkin huolimatta, että lähes koko muu maailma piti sitä itsekkäänä ja lyhytnäköisenä tekona.
Vapauden kieroutunut käsite on Doug Limanin (Swingers, The Bourne Identity) ohjaaman Irakin sodan alkua ja sen syitä käsittelevän elokuvan ytimessä oleva sanoma. Elokuvan tarina on siitä mielenkiintoinen, että se perustuu todellisiin tapahtumiin, ja sen voi nähdä myös historiallisena elokuvana. Lisäksi elokuva antaa äänen Joseph ja Valerie Wilsonille, joiden elämä lähes tuhoutui median ryöpyttäessä heidän perhettään, suhdettaan sekä uraansa vuoden 2003 melskeessä.
Valerie Wilson Plame (Naomi Watts) on äiti ja vaimo, ja hän työskentelee CIA:n peiteagenttina. Hän saa tietoonsa, että vastoin Yhdysvaltojen hallituksen uskomuksia Irakilla ei ole ydinaseohjelmaa. Valerien aviomies Joe (Sean Penn) lähetetään Nigeriin tutkimaan uraanin huhuttua vientiä Irakiin. Mitään vientiä ei kuitenkaan ole, ja huhut osoittautuvat perättömiksi. Sen seurauksena Joe kirjoittaa kohutun paljastusartikkelin New York Timesiin.
Teko ei edusta sitä totuutta, jota presidentti ja hallitus haluavat kansaan istuttaa, vaan vastauksena ja kostona Joen kirjoitukselle Valerien peitetarina paljastetaan Washingtonin politiikan toimittajille. Siitä alkaa vaino, joka tuhoaa Valerien 18 vuotta kestäneen uran ja uhkaa myös pariskunnan avioliittoa ja perhe-elämää. Vaikka Valerie on kovaksi keitetty CIA:n agentti, hän on yllättäen valmis luovuttamaan. Joe ei kuitenkaan anna periksi, vaan hän haluaa puhdistaa heidän maineensa ja tuoda totuuden ihmisten tietoon.
Vaikka elokuva etenee melko arvattavasti, niin hienon leiman sille antavat näyttelijöiden suoritukset. Naomi Watts ja Sean Penn ovat molemmat loistavia rooleissaan. He ovat todella kaivautuneet tarinan esikuviensa nahkoihin ja tuovat tapahtumat hyvin elävinä kankaalle. Tyylillinen kerronta auttaa myös, paljon liikkeessä oleva kamera luo dokumentaarista tunnelmaa. Ohjaajan aikaisemman työn The Bourne Identityn visuaalista ilmettä löytyy myös tästä elokuvasta.
Inderjit Kaur Khalsa