Chris (Daniel Kaluuya) seurustelee Rosen (Allison Williams) kanssa. Kaikki pyyhkii hyvin, kunnes Rose pyytää Chrisin viikonlopuksi vanhempiensa luo vierailulle. Mikäpä sen mukavampaa, paitsi että Chris elää nykypäivän Amerikassa tummaihoisena miehenä. Miestä epäilyttää valkoisen Rosen vanhempien suhtautuminen pariskunnan suhteeseen, mutta perillä selviää että Dean (Bradley Whitford) ja Missy (Catherine Keener) ovat erittäin vieraanvaraisia, hieman liiankin. Onko Rosen vanhemmissa ja epäilyttävässä palvelusväessä jotain vikaa vai onko kaikki vain Chrisin pään sisällä?
Get Out on harvinainen elokuva eikä sellaista ei varmasti tule vastaan lähiaikoina. Ajoittain se tuntuu enemmän poliittiselta kannanotolta kuin tiivistunnelmaiselta jännäriltä, mikä ei ole huono asia. Ohjaaja-käsikirjoittaja Jordan Peele, joka tunnetaan koomikkona, on veistänyt omasta käsikirjoituksestaan erinomaisen, useammalla kuin vain yhdellä tasolla toimivan elokuvan.
Get Out on rohkea veto esikoisohjaajalta, sillä se on paitsi aidon pelottava ja jännittävä, myös yllättävän hauska. Vitsiä heitetään, ja naurettavia ja kiusallisia tilanteita syntyy yksi toisensa perään. Niille saa ja pitääkin nauraa. Peele ei ota elokuvaansa turhan tosissaan, ja katsoja nauraa Rosen nololle ja enemmän tai vähemmän piilorasistiselle isälle. On myös erittäin suotavaa hurrata, kun Chris käyttää järkeään eikä suostu olemaan uhri tässä elokuvassa. Elokuvan edetessä Peele painaa kaasua, ja juoni saa hieman hölmöjäkin piirteitä. Tiukka ohjaus pitää katsojan mukana, vaikka uskottavuus hieman kärsiikin.
Get Out onnistuu myös olemaan hyvin uudenlainen elokuvakokemus. Elokuvan avauskohtaus kääntää yhden kauhun perinteisimmistä kliseistä päälaelleen, kun näemme tumman miehen keskellä lähiöaluetta. Sen sijaan että näkisimme vaaleaihoisen, vaaleatukkaisen nuoren neidon hämärillä kujilla, yleisö joutuukin hyvin todentuntuiseen tilanteeseen, kun tummaihoinen mies huomaa auton seuraavan häntä alueella, jonne hän ei tunnu kuuluvansa. Se on erittäin vahva avaus sekä poliittisesti että kuvauksellisesti, sillä se antaa ajattelemisena aihetta heti alusta asti ja luo perustan älykkäälle kauhuelokuvalle.
Peele käyttää kauhua genrenä viisaasti. Ensimmäisen tunnin aikana elokuvassa ei tapahdu juuri mitään, mutta saamme seurata Chrisin navigointia ympäristössä, joka on hänelle samaan aikaan tuttu ja tuntematon. Peele osoittaa että Chris on tottunut tilanteisiin, joissa rotu määrittelee hänen asemansa, mutta luo myös kohtauksia, joissa niin katsoja kuin Chriskin pohtii mikä on totta ja mikä pelkkää mielikuvituksen juoksua. Se tuo katsojalle epämiellyttävän tunteen, sillä tilanteet ovat oudolla tapaa tuttuja, mutta kukaan ei halua myöntää olleensa osa niitä. Peele onnistuu yhdistämään valkoisen eliitin epäluotettavuuden ja tummaihoisten orjuuttamisen kiinnostavassa finaalissa, joka ei jätä kylmäksi.
Daniel Kaluuya on roolissaan Chrisina erinomainen muttei erikoisen muistettava. Myös Allison Williams Rosena on hyvä, mutta näyttelijät jäävät Peelen ohjauksen ja käsikirjoituksen varjoon. Ainoa, joka onnistuu tekemään suuremman vaikutuksen, on Bradley Whitford, joka jo Cabin In The Woods -elokuvassa osoitti pystyvänsä yhdistelemään kauhua ja komediaa. Whitford on täydellinen Rosen isänä, jonka olemus vaihtelee kiusallisen karmivan, tarkoituksettoman hauskan ja lopulta yllättävän pelottavan välillä. Kyseessä on kuitenkin vahvasti elokuva, jossa Peele on suurin tähti. Alusta loppuun, oikealta vasemmalle, kyseessä on elokuva, jonka jokainen kuva on tarkkaan harkittu ja tarkoituksellinen.
Lopputekstien rullatessa on vaikea olla kysymättä, toimisiko Get Out pelkkänä simppelinä kauhuelokuvana? Vastaus on kyllä ja ei. Peelen elokuva täyttää perinteisen kauhurainan elementit ja kliseet, mutta sen suola on sen viimeiseen asti hiottu käsikirjoitus ja ajankohtaisuus. Rose huomauttaa, että hänen isänsä olisi mielellään äänestänyt Obamaa kolmannen kerran, jos olisi voinut, aivan kuin sen pitäisi helpottaa Chrisin pelkoja. Obaman jälkeinen Amerikka Peelen silmissä on edelleen rasistinen mutta ei musta-valkoinen. Juuri siksi Get Out on tavallista fiksumpi ja kypsempi kauhuelokuva, jonka kaltaisia elokuvia toivoisi ilmestyvän enemmänkin.