Green Book

GENRE ENSI-ILTA 18.01.2019 TÄHDET

Viggo Mortensen ja Mahershala Ali loistavat rooleissaan tositarinassa kahden miehen harvinaisesta ja epätavallisesta ystävyydestä konserttikiertueella Amerikan etelävaltioiden läpi. Taitavampi ohjaaja olisi välttänyt valkoisen miehen pelastuskompleksin.

Ensikatsauksella Green Book on erinomainen elokuva. Sen juoni kulkee mukavasti, se on hauska, sydäntälämmittävä ja hyvin näytelty. Jotain on kuitenkin pielessä.

Green Book kertoo kahdesta miehestä: Tony ’Lip’ Vallelongasta (Viggo Mortensen) ja Donald Shirleystä (Mahershala Ali). Don Shirley, kuuluisa konserttipianisti, palkkaa Tonyn kuljettajakseen kiertueelle. Shirley tarvitsee tavallista kovemman kuljettajan auton rattiin, sillä kiertue sijoittuu 1960-luvun Amerikan tunnetusti rasistisiin osavaltioihin, ja tummaihoinen muusikko tarvitsee tukea ja suojelua.

Green Bookin ongelma on, että se todella uskoo sanomaansa eikä näe mitään vikaa lähestymistavassaan. Kyseessä on jälleen elokuva, jossa lievästi rasistinen valkoinen mies muuttaa mielipidettään mustasta miehestä ja elämä hymyilee kaikille. Green Book menee vieläkin pidemmälle ja elokuvassa Tony Lip opettaa Shirleytä pianistin omasta kulttuurista, musiikista ja opettaapa Tony Shirleyn syömään paistettua kanaakin. Oikean Don Shirleyn perhe on mediassa haukkunut elokuvan juuri näistä syistä.

Green Bookin tekijät eivät varmasti tahallisesti ole halunneet tehdä elokuvaa, joka on hieman tökerö. Lopputulos jättää silti toivomisen varaa, vaikka elokuva pitää itseään huomattavasti tärkeämpänä ja parempana kuin se lopulta on.

Valehtelisin kuitenkin jos sanoisin, etten nauttinut Green Bookista. Se sai minut nauramaan, se kosketti ja siinä on kovin parivaljakko mitä valkokankailla on nähty vähään aikaan. Viggo Mortensen ja Mahershala Ali ovat molemmat hienoja näyttelijöitä, ja suurin osa Green Bookin nautinnosta onkin seurata kahden näyttelijän sanailua. Erityisesti Ali on parhaimmillaan hahmona, joka taistelee omien demoniensa kanssa.

Don Shirley on hahmona huomattavasti mielenkiintoisempi kuin Tony Lip, ja on harmillista joskin ei kovin yllättävää, että Peter Farrellyn elokuva keskittyy enemmän Tonyyn kuin Shirleyyn. Tämä johtunee Tony Lipin pojan Nick Vallelongan mukana olosta. Vallelonga on käsikirjoittanut elokuvan yhdessä ohjaaja Farrellyn ja tuottaja Brian Hayes Currien kanssa. Se perustuu oikean Tonyn pojalleen kertomiin tarinoihin, jotka saattavat olla liioiteltuja ja värikkäämpiä kuin parin todelliset seikkailut kiertueella.

Green Book kuitenkin koskettaa jotain aitoa, jotain traagista. Don Shirleyn kamppailu identiteettinsä kanssa on sydäntäsärkevää, ja Ali kaivaa sen hienosti esille kivikasvoisesta hahmostaan. Alin hillitty ja pidätelty roolisuoritus on vuoden parhaita olipa elokuvasta kokonaisuutena mitä mieltä tahansa.

Taitavamman ohjaajan käsissä Green Book olisi voinut olla todellinen mestariteos, mutta huonoista näyttelijäsuorituksista elokuvaa ei voi syyttää. Lähinnä komedioista tunnetun Peter Farrellyn hyväntahtoinen mutta lopulta epätasainen ja kömpelö lähestymistapa jättää huonon jälkimaun suuhun elokuvan loputtua. Green Book on kuitenkin viihdyttävä ja mielenkiintoinen tarina, jonka Mortensen ja Ali pelastavat.