Ken Loach on Cannesin elokuvajuhlien kultapoika, tai onhan miehellä jo ikää reippaasti yli 80 vuotta. Loachin edellinen elokuva I, Daniel Blake sai ensi-iltansa Cannesissa ja vei festivaalin pääpalkinnon eli Kultaisen palmun. Elokuva keskittyi Iso-Britannian tukien saamisen vaikeuteen ja siihen, kuinka yhteiskunta usein unohtaa yksilöt, jotka tarvitsevat apua eniten.
Loachin uusin elokuva, Kiitos tilauksestasi tuntuu I, Daniel Blaken sielunveljeltä, mutta siinä missä I, Daniel Blaken sisimmässä sykki anarkistinen sydän, Kiitos tilauksestasi on hyvinkin traaginen, nimenomaan yksilön osalta. Se ottaa rohkeasti ja röyhkeästi kantaa nykyiseen keikkatyöntekoon sekä sen vaaroihin ja eettisyyteen. Kyseessä on väkevä, elämänmakuinen draama.
Kiitos tilauksestasi seuraa perheenisä Ricky Turnerin yritystä ansaita parempaa elantoa lähettinä. Työtä mainostetaan omana firmana, hyväpalkkaisena ja ylipäätään erinomaisena ratkaisuna juuri Rickyn tapaiselle ihmiselle. Todellisuus on kaikkea muuta kuin ruusuista yrittäjän elämää. Ricky huomaa yhtäkkiä joutuvansa uhraamaan perheensä hyvinvoinnin oman työnsä takia.
Kiitos tilauksestasi on harvinaisen aito kuvaus nimenomaan brittiläisestä työvoimatilanteesta. Elokuva käsittelee muun muassa terveydenhuollon ongelmia sekä omaa suhdettamme työntekoon. Iso-Britanniassa on ihan tavallista tehdä 14 tunnin työvuoroja hyvän liksan ja paremman tulevaisuuden nimissä. Harva kuitenkaan saavuttaa sitä parempaa tulevaisuutta, abstrakti käsite kun on, ja moni kuluttaa itsensä täysin loppuun huonoin seurauksin.
Loach tarkastelee jälleen valitsemaansa aihetta rehellisesti ja ihailtavan faktamaisesti. Rickyn tilanne on hirvittävä, erityisesti elokuvan loppua kohden, mutta Loach ei sorru melodraamaan, vaan pitää elokuvan raiteillaan. Hyvä niin, sillä se on tehokkaampaa.
Vaikka Kiitos tilauksestasi keskittyy nimenomaan Iso-Britannian tilanteeseen, ovat sen teemat kuitenkin universaaleja. Kukapa perheenäiti tai -isä ei olisi joutunut jäämään ylitöihin ja perumaan perhemenoja? Kukapa meistä ei olisi nukahtanut sohvalle liian pitkän ja raskaan vuoron päätteeksi? Kuten niin usein, Loach näyttää myös kuinka lapset kärsivät vanhempien stressistä ja ylitöistä.
Näyttelijäsuoritukset Loachin elokuvassa ovat jälleen ensiluokkaisia. Rickyn roolissa nähtävä Kris Hitchen on jäärämäisen charmantti ja Rickyn Abby-vaimona nähtävä Debbie Honeywood on myös aito ja empaattinen roolissaan. Perheen nuorinta lasta esittävä Katie Proctor varastaa lähes joka kohtauksen viattomalla ja hellyyttävällä ulosannillaan. Ainoastaan Rhys Stone Sebin roolissa tuntuu hieman kliseiseltä.
Loach onnistuu hienosti myös vakuuttamaan katsojan Rickyn tilanteen ylitsepääsemättömyydestä. Empaattisempi katsoja ymmärtää, miksi Ricky ei voi vain jättää työtään. Pakuun on mennyt rahaa, töitä ei ole helposti saatavilla eikä miehen työhistorialla voi leveillä vaikka Ricky tekeekin töitä kovasti ja hyvällä otteella.
Vaikka elokuva vaikuttaa ajoittain julmalta, on se vain ja ainoastaan realistinen. Mitään ei ole keksitty tai dramatisoitu, kyseessä ovat aidon oloiset tilanteet. Vaikka elokuvan teemat ja tarina ovat universaaleja, se on parhaimmillaan kuvatessaan tarkasti brittiyhteiskuntaa ja sen tapoja, hyvässä ja pahassa.
Kiitosta saa erityisesti Rickyn vaimon tarina. Abby työskentelee hoitajana, joka vierailee vanhempien asukkaiden kotona auttamassa milloin herättämisessä, syömisessä tai kahvinkeitossa. Loach tuo hienovaraisesti esiin työn mahdottomuuden; matkat, aikarajoitukset ja epäinhimillisyyden. Kuinka hoitaja on tarkoitus jättää yksinäinen vanhus jälleen yksin kun asiakkaalle annettu aika on loppunut ja seuraava asiakas odottaa, vaikka vanhus pyytää seuraa tai lisää apua.
Koska Loach käsittelee oikean elämän aiheita ja ongelmia, kyseessä on elokuva, joka tarkastelee tilannetta kaukaa ja lähempääkin mutta ei kykene antamaan vastauksia tai ratkaisuja hahmojen tilanteeseen. Kiitos tilauksestasi -elokuvan loppu on traagisempi kuin monien nyyhkyleffojen, koska se on realistinen ja miljoonat ihmiset elävät samaa todellisuutta.
Kiitos tilauksestasi on Loach-faneille pakollista katsottavaa, mutta sen olettaisi koskettavan myös uusien tuttavuuksien sydäntä. Kiitos tilauksestasi ei ole aivan yhtä riipivä kuin I, Daniel Blake tai niin eeppinen kuin The Wind That Shakes The Barley, mutta se on hiljaisesti sydäntä särkevä kuvaus tavastamme tehdä töitä. Se toimii myös hyvänä varoituksena siitä mitä voi tapahtua, jos asetamme työn kaiken edelle. Siinä suhteessa Kiitos tilauksestasi saattaa olla vuoden pelottavin elokuva.