Todettakoon jälleen kerran se sama latteus: euroanimaatiot ovat melko ailahtelevaisia tapauksia. Joskus elokuva onnistuu, toisinaan ei, mutta useimmiten ne ovat sellaisia ihan kivoja/meh. Brittiläinen Kissan 10 elämää on juuri sitä keskikastia: periaatteessa ihan kiva, mutta palaset eivät aivan loksahda paikoilleen.
Beckett-kissa (äänenä Kwan-yhtyeen Tidjân Ba) pelastettiin pienenä kadulta. Mehiläistutkija ja opiskelija Ruusa (Mimosa Villamo) adoptoi kisun. Pikkupalleroisesta kasvoi yltäkylläisyydessä pulskistunut itsekeskeinen kömpelys, joka on kuin vahingossa käyttänyt jo kahdeksan kissanelämäänsä.
Eräänä päivänä Ruusan eksä Lari (Vili Orava) saapuu paikalle ja sekoittaa koko paletin. Mustasukkainen Beckett päätyy käyttämään viimeisen elämänsä, ja päätyy limbon odotushuoneeseen kuin Beetlejuice konsanaan. Beckett saa vielä kymmenen mahdollisuutensa, mutta siihen liittyy eräs sääntö: hän joutuu elämään uudet elämänsä eri eläiminä, jotta oppii olemaan hyvänä kissana.
Professori Keljo (Taisto Oksanen) punoo kapitalistisia juoniaan luonnonmukaisten pölyttäjien, hunajamehiläisten, pään menoksi. Ruusa ja Lari etsivät samalla kuumeisesti keinoa pelastaa ne. Beckett päätyy kaikkine uusine olemuksineen keskelle tätä salaliittoa. Miten porukan käy? Entäpä mehiläisten?
Kissan 10 elämää opettaa tärkeän sanoman: läheskään kaikki lentävät pörriäiset eivät ole pistäviä ilkimyksiä, vaan jopa ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta elintärkeitä. Mikäli sodat ja sairaudet eivät meitä vie, voi koko ekosysteemi romahtaa, mikäli pölyttäjät kuolevat. Ei elokuva tietenkään esitä sanomaansa tällaisella shokkikierrepallolla, mutta tärkeä asia yhtä kaikki.
Yleensä suomalaiset dubbaukset ovat erinomaisia, mutta tällä kertaa pitää antaa hieman noottia Beckett-kisun ääninäyttelijä Tidjân Ba’lle. Tuskin on miehen syy, että häntä on käytetty myös pikkuruisen pikkukisun äänenä, mutta melko ponnettomasti ja elottomasti hän pääroolinsa noin muuten vetää.
Niko Ikonen
Kissan 10 elämää -elokuvan traileri
