Kolme sekuntia

GENRE ENSI-ILTA 22.11.2019 TÄHDET

Sellainen kuin toimintaelokuvien tuleekin olla: paljon hauskaa, vähän järkeä. Na zdrowie!

Koska tietysti pyrimme rehellisyyteen, on sen nimissä todettava suoralta kädeltä, että vaikka Kolme sekuntia on huomattava parannus Andrea di Stefanon debyyttiohjaukseen Escobar: Paradise Lost, se on myös melko hölmö. Joel Kinnamanin monet tatuoinnit, tai oikeastaan mitkä tatuoinnit tahansa, saavat enemmän valkokangasaikaa kuin Ana de Armas, jolle on sälytetty hupsu Vaimo vaarassa -rooli ja permanentti, jollaisia ei juurikaan ole nähty 80-luvun jälkeen.

Mafialeffan ja tv:n Pako-sarjan (Prison Break) yhdistelmässä ex-vanki Pete Koslow (Kinnaman) on syvällä New Yorkin puolalaisessa alamaailmassa, vaikka ei osaa ääntää sanaakaan oikein, jos pikkumaisiksi heittäydytään. Koslow käyttää tietämystään FBI:n ilmiantajana, mutta vaikka hän haluaisi ulos, hän on liian arvokas. Huumekaupan mennessä pieleen hän päätyy taas telkien taa. Ja tajuaa, että huolimatta kaikista lupauksista hän on oman onnensa varassa. Taas.

Anders Roslundin ja Börge Hellströmin Ruotsiin sijoittuvaan kirjaan perustuva sovitus päättää siirtää toiminnan kaikista maailman jännittävistä paikoista Brooklyniin, Greenpointiin, jossa puolalainen rikollisuus ilmeisesti rehottaa sikojen teurastamisen ja maukkaan kiełbasan valmistamisen lomassa. Se on itse asiassa hauskaa, sillä kyseistä yhteisöä ei juuri ole tutkittu isoissa elokuvissa (jos ei lasketa Ollako vai eikö olla – siinä leffa! -komediaa, Mike Figgisin Stormy Mondayta, Big Lebowskia, jonka Walter Sobcak on puolalainen, tai Takaa-ajetun ilkeää vuokraemäntää).

Autenttista alkuperää olevat näyttelijät, jotkut heistä hyviäkin, saavat laukata vapaasti ja kiroilla paljon puolaksi, murhata ihmisiä ja näyttää naurettavilta taakse nuoltuine hiuksineen. Onneksi, sillä isot tähdet, etenkin Rosamund Pike ja Clive Owen, ovat kuolettavan tosissaan. Mutta toisaalta – he näyttelevätkin FBI-agentteja.

Roolittaja on todennäköisesti kännissä vodkasta, sillä mikä muu selittäisi sen, että räppäri Common juoksee ympäriinsä Narcosin Arturo Castron kanssa, eikä ketään häiritse. Ei meitäkään. On vaikea sanoa, muistetaanko Kolme sekuntia pitkään, mutta se tuntuu miltä tahansa Liam Neeson viimeisimmältä toimintaleffalta. Ehkä jotain tekemistä asian kanssa on, että Kinnaman ja Neeson näyttelivät yhdessä vuoden 2015 Run All Nightissa.

Tarinan ei todellakaan voi väittää intoutuvan kovin syvälliseksi. Koslow esitellään heti alussa vasikkana, jolloin mahdolliset sisäiset kamppailut jäävät vähemmälle huomiolle elokuvan hypätessä keskelle lihaksikasta toimintaa. Onkin järkevintä arvostaa Kolme sekuntia -trilleriä juuri sellaisena kuin se on: hyvin etäinen serkku Langalla-sarjalle (The Wire) ilman sen aikuista monitasoisuutta. Mutta ainakin se yrittää korvata moiset puutteet runsaammilla ja vaihtelevammilla kirosanoilla. Ja tatuoinneilla.