Elokuvantekijä Rax Rinnekankaan uusin elokuva paneutuu helsinkiläiseen Lapinlahden sairaalaan, jossa hoidettiin psykiatrisen hoidon tarpeessa olevia potilaita. Fiktiivisen tarinan keskiössä on Karin Aspen (Minna Haapkylä), jonka kirjailijaäiti Jeanette Aspen (Ylva Ekblad) saapuu yllättäen visiitille. Äiti hylkäsi tyttärensä tämän ollessa lapsi, joten Karinin on vaikea hyväksyä äitinsä läsnäoloa.
Tarinan välissä nähdään välillä dokumentaarisena osuutena valokuvia, ja kuullaan kuinka Hannu-Pekka Björkman kertoo Lapinlahden historiasta. Juonen ja dokumentaarisen osuuden yhteys on hämmentävä ja päälle liimattu.
Sille ei keksi muuta tarkoitusta kuin asettaa tarina väkinäisesti haluttuun kontekstiin. Kertomus äidistä ja tyttärestä olisi voinut tapahtua missä tahansa, joten Lapinlahtea täytyi ilmeisesti jotenkin alleviivata. Tai sitten haluttiin antaa ääni Lapinlahdelle, joka on ikään kuin kolmas päähenkilö. Oli syy mikä tahansa, ratkaisu ontui.
Dialogi on mahtipontista, eikä entinen sairaalamiljöö tunnu uskottavalta. Se ei varmasti ollut tosin tarkoituskaan, koska elokuva ei tapahdu epookissa.
Nykyään harvakseltaan elokuvissa nähtävä Haapkylä tekee ensimmäisen pääroolinsa kuuteen vuoteen, eikä Ekbladiakaan ole usein nähty.
Jesse Raatikainen