Hayao Miyazakin klassikko vuodelta 1986 sisältää kiehtovia hahmoja, kuvauksellisia maisemia ja loisteliasta animaatiota.
Japanilaisanimaattori Hayao Miyazakin klassikkoelokuvien teatterilevitys Suomessa jatkuu. Laputa – Linna taivaalla vuodelta 1986 on ensimmäinen pitkä animaatio, jonka Miyazaki teki perustamansa animaatiostudio Ghiblin suojissa.
Miyazakin edellinen ohjaustyö Tuulen laakson Nausicaä (1984) – joka nähtiin meillä teattereissa viime syksynä – oli ollut suurmenestys, ja se teki oman studion perustamisen taloudellisesti mahdolliseksi.
Laputa on peräisin Jonathan Swiftin Gulliverin retket -romaanista. Gulliver matkusti muiden seikkailujensa lisäksi myös Laputan leijuvalle saarelle. Elokuvassa on muitakin länsimaisia vaikutteita. Miyazaki vieraili Walesissa elokuvaa valmistellessaan, ja osa tapahtumista sijoittuu walesilaista kaivoskylää muistuttavaan paikkaan. Elokuvan maailma on kuitenkin aivan oma todellisuutensa, jossa yhdistellään mennyttä ja tulevaa.
Elokuva lähtee vauhdilla käyntiin. Salaperäiset valtionhallinnon agentit ovat vanginneet orpotyttö Sheetan, ja häntä kuljetetaan erikoisella lentoaluksella kohti tuntematonta määränpäätä. Lentoalus joutuu kuitenkin lentävien merirosvojen hyökkäyksen kohteeksi. Sheetan hallussa on kristalliriipus, jonka myös merirosvot haluavat käsiinsä.
Sheeta yrittää paeta, mutta hän putoaa aluksesta. Sheetan kaulassa oleva taianomainen riipus toimii laskuvarjona, ja hän leijailee suoraan Pazu-nimisen pojan syliin. Pazu on myös orpo ja työskentelee kaivoksessa. Pazun kotona Sheeta huomaa valokuvan Laputasta, taivaalla leijuvasta kaupungista. Kuvan oli ottanut Pazun jo edesmennyt lentäjäisä, mutta sitä ei uskottu aidoksi.
Sekä merirosvot että agentit jahtaavat Sheetaa ja Pazua, ja he joutuvat pakenemaan. He kohtaavat pakomatkalla vanhan kaivosmiehen, joka kertoo heille yliluonnollisia voimia sisältävästä leijukivestä. Sheetan riipus sisältää tuota kaikkien haluamaa ainetta, ja sen avulla voidaan ehkä löytää legendaarinen Laputa.
Laputa – Linna taivaalla on Miyazakin elokuvien tapaan ihmeellinen ja mielikuvituksellinen tarina. jossa on joukko kiehtovia hahmoja ja kuvauksellisia maisemia. Se on kevyempi ja seikkailullisempi kuin esimerkiksi filosofinen Henkien kätkemä (2002). Silti elokuvasta välittyy humaani sanoma. Laputa – Linna taivaalla on loisteliaasti toteutettu animaatiofantasia, jota on ilo katsoa isolta kankaalta sillä välin kun odotellaan Miyazakin uutta elokuvaa. Viime vuonna valmistunut Ponyo rantakalliolla tulee teattereihin syksyllä.