Laulu koti-ikävästä

5.4.2013 09:45
MAA / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 05.04.2013

Maita ja mantuja voi kiertaa monella tavalla. Kai Latvalehto kiersi Aknestik-yhtyeen kanssa aikansa soittamassa Suomirokkia. Hän oli jo sitä ennen tottunut vaihtamaan maisemaa. Hänen perheensä muutti Ruotsiin, kun Latvalehto oli parin vuoden ikäinen, ja taas takaisin koti-Suomeen hänen tultuaan teini-ikään.

Oman lapsen syntymän myötä keski-iän kriisiin yhdistyi juurettomuuden tuntua. Siitä kumpuavaa oman itsensä etsimistä kuvataan Mika Ronkaisen mainiossa dokumentissa, jossa Kai Latvalehto ajaa Tauno-isänsä kanssa Oulusta Ruotsin läpi Göteborgiin. Matkalla tavataan ruotsinsuomalaisia, joiden kanssa keskustellaan identiteeteistä, ja reissua täplittävät 1970-luvulla julkaistut, sittemmin unohtuneet ja viime aikoina jälleen löydetyt siirtolaisiskelmät. Hienot kappaleet on tarkoitus julkaista uudelleen elokuvan myötä.

Ronkainen on jättänyt Kain ja Taunon omaan rauhaansa kameroilla varustettuun ajopeliinsä ja antanut tilanteiden kehittyä. Isän ja pojan keskustelut kulkevatkin vapautuneesti käsitellen niin käytännön asioita, muisteloita ja tunteita. Kai Latvalehto uskaltaa avata itseään rohkeasti, ja häntä komppaa ihastuttavan rehevään tapaansa isä, joka hänkin antaa suomalaisen äijäkuoren murtua ajoittain. Hauskat ja koskettavat anekdootit toimivat niin henkilötasolla kuin parinkin sukupolven tarinana – ja tarjoavat varsinkin lopussa muutaman takavasemmalta tulevan paljastuksenkin.

Vaikka muistelmat 1970-luvun Göteborgista ovat mielenkiintoisia, on Laulu koti-ikävästä -elokuvassa parhaiden road movie -perinteiden mukaisesti matkanteko tärkeämpää kuin määränpää. Akateemisemmat hetket Ruotsissa asuvien suomalaisten kanssa hieman pysäyttävät kerrontaa muutenkin kuin ajotaukoina. Toisaalta ne tasapainottavat paikoin hyvinkin tunteelliseksi muuten hertyvää isän ja pojan jutustelua. Visuaalisesti ja sisällöllisesti kiinnostavampia katkoja tuovat 1970-luvun siirtolaisten mollivoittoiset iskelmät uuden sukupolven lahjakkaiden artistien esittäminä. Kai Latvalehto olisi hyvinkin voinut olla yksi heistä, ellei perhe olisi palannut Suomeen, kun hän oli 13-kesäinen.

Muun muassa dokumentit Huutajat ja Freetime Machos ohjanneella Ronkaisella on aivan oma tyylinsä, joka saa välillä unohtamaan, että on katsomassa dokumenttia. Kuvauksen ja leikkauksen avustama illuusio fiktioelokuvasta on vahva, vaikka kuva ja sen sisältö on totta. Kerrontatyyli yhdistettynä kohteiden valmiuteen avata elämänsä kameralle tekee Laulu koti-ikävästä -elokuvasta Ronkaisen parhaan elokuvan tähän mennessä. Matka kahden maan ja puolen vuosisadan läpi on elokuvan päähenkilöiden lisäksi puhdistava kokemus myös katsojalle.

Laulu koti-ikävästä -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa