Satiiri on suomalaisessa elokuvassa harvoin kokeiltu laji. Elias Koskimies, poliittisen tv-satiirin kuuma nimi, käy ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan Likainen pommi vähänkuljetulle maaperälle. Musiikkibisneksen raadollisuus saa Koskimieheltä sikäli räjähtävän käsittelyn, että vaikutus leviää radioaktiivisena säteilynä laajemmallekin.
Vaikeasta kiltin tytön syndroomasta kärsivä Mirccu (Malla Malmivaara) antaa mukisematta kaiken aikansa ja voimansa työlleen levy-yhtiössä. Tuore pr-koordinaattori on esimiehensä Martin Bakkan (Jukka Puotila) käsissä muovailuvahaa, josta sieluton levymoguli leipoo mieleistään pikku apulaista.
Mirccu saa haasteen myydä ostavalle yleisölle rääväsuinen pissaliisa, joka tottelee nimeä PD (Iida Lampela). Teinivamppi on hiuksia nostattava ilmestys, kuin Lolitan ja Paris Hiltonin kieroon kasvanut pikkuserkku. Laulun lahjoja pissis-prinsessalla tuskin on, mutta kukapa tytsyn äänestä olisikaan kiinnostunut, kun rako hänen etuhampaittensa välissä saa joka jampan kuumaksi.
Koskimies ei epäröi alleviivata teinitytön seksuaalista ylivoimaa. Pahinta on, että PD on täysin tietoinen vaikutuksestaan heikompaan sukupuoleen. Hänen suustaan tulee ehdotus suunnata markkinointi ”pediksiin”.
Vaikka Mirculla on pian tusinoittain hyviä syitä vetää pakasteherneet nenäänsä, ei hän hikeenny tähtöselleen, jolle hän tuntee olevansa paljosta velkaa. Mircun ura eli elämä on vaakalaudalla, ja siksi mikään uhraus bisneksen epäpyhälle alttarille ei tunnu liian kivuliaalta.
Työn orja torkkuu öitä toimistolla pöytänsä alla, vaikka kotona, ikuisesti jatkuvan remontin keskellä, odottaa nilkkavammasta toipuva jalkapalloilija-poikaystävä (Ilkka Villi). Tärkeintähän on olla kaiken aikaa saatavilla. Käytettävissä. Poljettavissa.
Veijareissa ja Kielletyssä hedelmässä näytelleen Malla Malmivaaran ensimmäinen elokuvapäärooli on harvinaisen epäkiitollinen. Mirculla ei ole omaa persoonaa, hän on kynnysmatto ja tiskirätti, laakamatoakin selkärangattomampi. Malmivaaran tunnerekisteri vaihtelee epävarmasta tuskaiseen.
Likainen pommi vilisee maukkaita sivuosia, joskin roolihahmoja on kohta liikaakin. Puotila revittelee tyhjäpäisenä toimarina, joka tiukan paikan tullen pakenee mielikuviensa turvapaikkaan Elovena-maisemiin.
Mauttomuuden raja ylittyy reippaasti Mircun työttömissä homoystävissä. 18-vuotias Iida Lampela ampuu nautittavasti yli itsetietoisena teinisutturana.
Likaisen pommin käsikirjoitus on tasapainoton tekele. Koskimies vetää maton useita kertoja katsojan alta, mutta pudotus parketille ei tunnu sittenkään järin kovasti. Satiirin huumori ei naurata ääneen, vaikka kipeästi satuttavia osumia tuleekin kelpo tahdilla. Joukossa on repliikkejä, jotka jäävät varmasti elämään.
Ohjausjäljeltään Likainen pommi on haparoiva ja halvan näköinen. Yläviistosta kuvatut lähiotokset tulevat pian tutuksi, samoin loputtomat kasvokuvat itkuisesta Mircusta. Malmivaaralla on kuvaukselliset kasvot, epätoivoisenakin, mutta liika on liikaa. Vaikka onhan se rankkaa kun pissis pomottaa.
Niina Holm
Likainen pommi – Traileri