Logan Lucky on niitä elokuvia, joista olisi helppo pitää enemmän kuin se ehkä ansaitsisi. Sen keikkajuoni on yleisöön menevästi hupaisa ja jännittävä, ja joukko hyviä hyviä näyttelijöitä esittää mainiosti mukavan omaperäistä hahmogalleriaa. Se on loppujen lopuksi ehkä vähän turhankin tyytyväinen itseensä ja näppärään mutta ylikirjoitettuun tarinaansa.
Logan Lucky on kuin Steven Soderberghin vuoden 2001 Ocean’s Elevenin punaniskaversio. Las Vegasin kimalluksen ja kasinoiden ryöstämisen sijaan nyt ollaan Pohjois-Carolinan maanläheisemmissä ympäristöissä ja kohteena on kilpa-autoareenan rahaholvi. Elokuvien tekemisestä välillä vetäytynyt Soderbergh on sanonutkin, että hänet veti projektiin juuri yhtäläisyys Ocean’s-hittiin. Jotkut tahot ovat jopa kyseenalaistaneet käsikirjoittajaksi mainitun tuntemattoman Rebecca Bluntin olemassa olon ja vihjanneet elokuvaa Soderberghin aivan omaksi projektiksi.
Elämä ja/tai yhteiskunta on kohdellut Channing Tatumin ja Adam Driverin esittämiä veljeksiä, Jimmy ja Clyde Logania kaltoin. Tasatakseen tilit he päättävät ryöstää läheisen NASCAR-autoradan kisapäivän käteissäiliön. Avuksi tarvitaan Daniel Craigin näyttelemä ammattivaras Joe Bang, joka puolestaan haluaa mukaan vähemmän välkyt veljensä. Kaiken lisäksi Bang pitäisi saada vapautettua murtokeikkaa varten vankilasta – vaikka vain hetkeksikin.
Keikkaelokuvien ystäville on tarjolla kaikki lajityypin ominaispiirteet: tarpeeksi hämärän peittoon jäävät omalaatuisen oloiset alkuvalmistelut, jännittäviä viivytyksiä ja vastoinkäymisiä kohtaava toteutusvaihe sekä yllättävä käänne loppupuolella. Kuten yleensä, kaiken loksahtaminen edellyttää uskottavuuden rajoilla ja sen yli horjahtelevaa yhteensattumusten summaa.
Katsoja on kyllä valmis tukahduttamaan epäuskonsa uskomattomien tapahtumien ketjuun, mutta kokonaisuus horjahtelee muutenkin. Elokuvasta ei ota oikein selvää vinoileeko se raamattuvyön etelävaltioiden sisäänpäinkääntyneelle elämäntavalla vai syleileekö se sitä. Vaikka jotkut hahmot ovat naurettavia, pääasiassa henkilökaarti on syvästi periaatteellista vaikkakin hyvin maanläheistä väkeä. Ainoastaan lasten kauneuskilpailuja, joihin Jimmyn ex-vaimo (Katie Holmes) pariskunnan pikkutyttöä raaha, kritisoidaan muutamassa sivulauseessa.
Edellä tiputelluista nimistä voi päätellä, että kyseessä on jälleen Soderberghille tyypillinen tähtikaarti. Välillä mukana onkin Soderberghin pohjanoteeraus Ocean’s Twelven kammottavaa ”julkkiskaverit keskenään hauskaa pitämässä” -tunnelmaa, vaikka käytännössä siltä vältytään. Silti Logan Lucky viipyy valkokankaalla liian kauan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vielä ihan loppunäytöksessä esitellään Hilary Swankin esittämä hahmo, elokuvan olisi toivonut jo päättyneen.