Minä ja Morrison -elokuvan ohjaaja Lenka Hellstedtin vähemmän vaikuttava kuvaus nuoren naisen itsenäistymisyrityksistä vieraassa maassa ja vähän kotimaassakin.
Ida (Amira Khalifa) on nuori, vielä adoptioäitinsä Katin (Marja Packalén) luona asuva nainen, joka yrittää työllistyä ompelutaidoillaan. Valitettavasti ulkomaalaisperäiseen, masennuksesta kärsineeseen ja työhistoriattomaan naiseen ei suhtauduta kovin myönteisesti työmarkkinoilla. Kun äitikään ei tunnu olevan samalla aaltopituudella, Idan ratkaisu eteenpäin pääsemiseksi on muutto ulkomaille, tässä tapauksessa Berliiniin. Siellä Ida ennalta arvattavasti kohtaa useita kulttuurieroja, ja vaikka henkiseksi tueksi saapuu Idan miehistä pitävä kaveri Ville (Matti Ristinen), joutuu sankarittaremme toteamaan itsenäistymisen olevan vaikeampaa kuin matkatavaroiden pakkaaminen.
Maata meren alla on jälleen yksi todiste kotimaisen elokuvateollisuuden heikosta nykytilasta. Ainekset ovat periaatteessa ihan hyvät, ja osaavissa käsissä tämä olisi voinut olla kelpo elokuva. Valitettavasti kuitenkin kaikki osa-alueet tökkivät jollakin tapaa: näyttelijät vetävät suorituksensa joko yli tai ali, dialogi on kömpelöä, kohtaukset tuntuvat irrallisilta, ja kokonaisuus aiheuttaa lähinnä vaivaantuneisuutta. ”Mikä on kun ei taidot riitä…” lauloi Servon Martti, ja samaa pohdin minäkin.