Mamma Mia! Here We Go Again

/ GENRE ENSI-ILTA 20.07.2018 TÄHDET

Mamma Mia! Here We Go Again on luonteva jatko-osa ensimmäisen osan ja ABBAn ystäville, mutta jättää todennäköisesti muut katsojat rannalle.

Kymmenen vuoden takainen menestysmusikaali on palannut. Poikkeukselliseksi Mamma Mia! Here We Go Againin tekee se, että se on käsikirjoitettu suoraan elokuvaksi. Jatko-osasta vastaa The Best Exotic Marigold Hotel -elokuvat käsikirjoittanut Ol Parker ja tarinaa hänen lisäkseen on ollut kehittämässä Richard Curtis (Rakkautta vain) ja alkuperäisen musikaalin kehittänyt Catherine Johnson.

 

Jatko-osassa nähdään aikuiseksi kypsynyt Sophie (Amanda Seyfried), joka on ottanut äitinsä Donnan (Meryl Streep) hotellin vastuulleen Kalokairin saarella. Hän järjestää uusia avajaisia, saaden samalla selville yhtä sun toista äitinsä menneisyydestä. Elokuva hyppii nykyisyydestä takaumiin tavanomaisesti, mutta ei häirittävissä määrin.

Ensimmäisen osan konkarien hahmot nähdään nuorten näyttelijöiden, etupäässä Lily Jamesin Donnan, tulkitsemana. Uusiin näyttelijöihin totuttelu takaumissa vaati hieman aikaa, mutta lopulta heidät hyväksyy mukaan. Vaikka roolivalinnat saattavat häiritä, on silti myönnettävä elokuvan tekijöillä olleen valinnoissa silmää. Uudet hahmot tarjoilevat myös legendaariset Andy Garcia ja Cher, joka vastikään ilmoitti julkaisevansa albumillisen ABBA-covereita.

Uuden elokuvan laulut ovat pääosin yhtyeen valtavirran ulkopuolelta. Huippuhetkiksi nouseekin Angel Eyes, I’ve Been Waiting For You, sekä My Love, My Life. Suurimpien, uudelleen kuultavien hittien ohella, tietenkin. On valitettavasti kuitenkin todettava, ettei jatko-osan soundtrack tempaa samalla voimalla mukaansa kuin ensimmäisen osan.

(Vaikka on myönnettävä, että pressinäytöksessä mieleni teki paikoin heittää olkalaukku arkihuolineen ilmaan ja ostaa seuraava lento Kalokairille Pierce Brosnanin, Colin Firthin ja muiden ystävieni luokse laulamaan ja tanssimaan.)

On kiinnostava huomata, kuinka musikaalisia ABBAn laulut lopulta ovatkaan. Yhtyeen jälkeen lauluntekijät Benny Andersson ja Björn Ulvaeus ovat tehneet yhdessä useita musikaaleja, kuten menestyksekkäät Chess ja Kristina från Duvemåla, mikä tuntuu luontevalta jatkumolta bändin jälkeen. Monen artistin diskografiasta on yritetty tehdä samanlainen tarinavetoinen musikaali kuin Mamma Mia! mutta kaikki ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneet.

Mamma Mia! Here We Go Again ampuu yli, mutta sopivasti. Himmailemaan ei jäädä, mutta jonkinlainen tyylitaju pysyy pohjalla. Käsikirjoituksen ja musiikin yhteispeli ja rytmitys toimii hyvin, jonka lisäksi näyttelijät vetävät itsevarmasti ja täysillä. Tämä kaikki vaikuttaa osaltaan siihen ettei elokuva tunnu liian epäaidolta ja muoviselta. Jatko-osa pysyy itselleen rehellisenä: se tietää mitä on, eikä pyri olemaan mitään muuta.

Myönnän herkistyneeni elokuvaa katsoessa, kuten myös kymmenen vuotta sitten kun kävin katsomassa ensimmäisen osan elokuvateatterissa. Viisi kertaa. Jälkeen päin olen ymmärtänyt, ettei se ehkä niin hyvä elokuva ollut, mutta nykyään silti jonkinlainen guilty pleasure. Kukapa ei haluaisi heilastella Amanda Seyfriedin kanssa ja lauleskella ABBAa?

Mamma Mia! Here We Go Again on luonteva jatko-osa ensimmäisen osan ja ABBAn ystäville, mutta jättää todennäköisesti muut katsojat rannalle. Mitäpä väliä sillä on, toinen nauttii Sylvester Stallonen aivottomista toimintapätkistä ja toinen rakkaudentäyteisistä musikaaleista. Molempia tarvitaan.