Marttyyrit

25.12.2008 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Äärimmäisen väkivaltaisessa kauhuelokuvassa on aineksia, mutta yltiöraakuus tekee sen katsomisesta vaikeaa.

    Jos amerikkalaiset kauhuelokuvat tuntuvat nykypäivänä raaoilta, on syytä tehdä katsaus ranskalaiseen tuotantoon. Siellä on noussut esille viime vuosina uusi tyylilaji, ranskalainen ekstremismi. Tyylilajin elokuvat eivät pelkää rikkoa tabuja ja näyttää todella kivuliaita ja verisiä otoksia, jotka saavat katsojan kiemurtelemaan penkissään. Marttyyrit on penkkikiemurtelun merkkiteos.

    Pahoinpidelty pikkutyttö Lucie pakenee henkihieverissä kiduttajiltaan. Syyllisiä ei löydetä, ja kovia kokenut lapsi pannaan orpokotiin, jossa hän ystävystyy kiltin Annan kanssa. Kaameat kokemukset eivät kuitenkaan anna Lucielle rauhaa. Aikuiseksi kasvettuaan hän lähtee kostoretkelle, jota Anna yrittää parhaansa mukaan estää. Paljastuu, että kidutusrenkaassa onkin taustalla paljon muuta kuin perverssin pariskunnan omat mielihalut.

    Elokuvan tunnelma on koko ajan todella painostava. Rauhallisemmissakin kohtauksissa katsoja pelkää koko ajan nurkan takaa odottavaa verilöylyä. Ja kun hurmetta tulee, se näytetään hitaasti, lähikuvin. Elokuva ei kuitenkaan mässäile ja ihastele omia verisiä ideoitaan vaikkapa Hostel-elokuvien tapaan. Raaka gorekin liikuttaa koko ajan juonta eteenpäin. Realistisen väkivallan vastapainoksi elokuvan muu perusta ei kuitenkaan ole kovin realistinen. Mielen hajoamiseen liittyvät pahat henget kummittelevat, ja elokuva saa uskonnollisiakin sävyjä loppua kohti. Kaikella roiskeella ja tuskalla on lopulta tietynlainen pointti, lievästi ymmärrettäväkin.

    Näin kyyniset kauhuelokuvat kertovat jotakin vakavaa nykypäivän maailmasta. Omiin päämääriin päästäkseen ihmisen raaka kiduttaminenkaan ei enää tunnu missään. Useimpien elokuvan hahmojen moraali on hyvin synkän harmaa, sillä ihmisyydelle ei anneta paljoakaan armoa. Pahiten saa kärsiä ihmisten auttamiseen uskova Anna. Hän on elokuvan ainoa samastuttava hahmo, minkä takia on harmi, että hahmon kehittely jää hieman puolitiehen. Dilemma Lucien ja hänen uhriensa auttamisen välillä tosin tuo hieman syvyyttä. Varsinkaan Itävallassa elokuvaa tuskin katsotaan hyvällä maassa tapahtuneiden vangitsemistapausten jälkeen. Elokuva ei näillä näkymin tulekaan siellä teattereihin. Suomessa elokuva levittää joulurauhaa tulemalla ensi-iltaan joulupäivänä.

    Tähdityksen annan sen perusteella, kuinka paljon itse pidin tämän katsomisesta. Koko ajan teki mieli poistua teatterista kesken elokuvan, vaikka olen melko tottunut goren ystävä, joka on nähnyt kaikenlaista. Mikäli elokuvan kestää, on se tietyllä tapaa palkitseva katselukokemus. Jos ei, voi kysyä itseltään miksi haluaa katsoa viihteenä jotakin tällaista.

    Lisää luettavaa