Jason Bourne yrittää edelleen selvittää menneisyytensä saloja ja selvitä hengissä tiedustelupalvelun salajuonilta epäuskottavassa mutta hengästyttävän taidokkaasti toteutetussa toimintaelokuvassa.
Lupaavan Hollywood-alun jälkeen kirkkaimmista valokeiloista kadonnut Matt Damon sai uransa jälleen käyntiin muuntautumalla Jason Bourneksi suositussa toimintaelokuvasarjassa, joka perustuu Robert Ludlumin huippumenestyneisiin agenttitiiliskiviin. Ensimmäisessä elokuvassa Medusan verkko haavoittunut Bourne nostettiin merestä muistinsa menettäneenä. Hän havaitsi omistavansa suuria summia kätkettyä rahaa, monet henkilöllisyyspaperit sekä salamannopeat ja tappavat refleksit. Jälkimmäisiä tarvittiin, sillä menneisyytensä saloja penkoessaan Bourne havaitsi monen tahtovan hänet hengiltä. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun agentiksi paljastunut Bourne jatkoi edelleen hämärän peitossa olevan menneisyytensä penkomista jatko-osassa Medusan isku, jossa Doug Limanin paikalle ohjaajan pallille istui Paul Greengrass. Greengrass on vastuussa myös sarjan kolmannen ja ainakin Damonin mukaan viimeisen osan onnistumisesta. Medusan sinetti jatkuukin suoraan siitä, mihin Medusan isku päättyi. Bourne on elokuvan alussa edelleen Moskovassa paikallisten miliisien takaa-ajamana. Pälkähästä selvittyään hän ottaa yhteyttä lehtimieheen, joka on tehnyt omia tutkimuksiaan salaperäisen Jason Bournen seikkailuista. Valitettavasti journalisti on asioita penkoessaan törmännyt asioihin, joiden vaarallisuutta omalle hengelleen ei pysty aavistamaankaan. Yhdysvaltain tiedustelupalvelun sisällä kamppailee kaksi näkökulmaa: toinen haluaa tehdä rauhan Bournen kanssa ja saattaa asiat siististi päätökseen, toinen haluaa varmistaa Bournen uhan päättymisen lopullisemmin keinoin. Ykkösosan tapaan Medusan sinetin juoni on täynnä valtavia loogisia aukkoja ja tarinan eteenpäin vieminen vaatii uskomattoman sopivia yhteensattumia ja päähenkilöiden typerää käyttäytymistä. Epäloogisuuksiin ja -uskottavuuksiin ei kuitenkaan ehdi kiinnittää huomiota, sillä Greengrass pitää tarinan liikenteessä sellaisella energialla, että kaikki ennen nähty muuttuu tuoreeksi ja jopa lukemattomia vastaavia toimintatarinoita nähnyt katsoja havaitsee puristavansa tuolin käsinojaa rystyset valkoisina. Moskovasta Marokon kautta Yhdysvaltoihin puuskuttava seikkailu tempaisee otteeseensa samalla tavalla kuin Greengrassin mestariteoksen, United 93:n kaoottinen kuvaus. Aluksi se saattaa tuntua itsetarkoitukselliselta kameranheiluttelulta, mutta vie hyvin pian katsojan niin keskelle tapahtumia, että tämä tuntee suorastaan olevansa salamurhaajan tähtäimessä olevan henkilön iholla.