Men

GENRE , ENSI-ILTA 10.06.2022 TÄHDET

Surrealistinen folkkikauhuleffa jää pitkäksi aikaa mieleen groteskin sisältönsä takia. Todellinen kummajainen elokuvaksi. (Ikäraja K-16)

Brittiläinen elokuvantekijä ja kirjailija Alex Garland on tieteisfiktion erikoismies. Miekkonen tekee elokuvia melko hankalasti hahmotettavista konsepteista hyvinkin korkealentoisesti ja älykkäästi. Garlandin elokuvat jakavat katsojat tasan tarkkaan kahtia: joko niitä rakastaa tai vihaa.

Danny Boyle teki Garlandin esikoisromaanista The Beach (1996) kulttisuosiota nauttivan, Leonardo DiCaprion tähdittämän elokuvan vuonna 2000. Sen jälkeen Garland käsikirjoitti Boylen elokuvat 28 päivää myöhemmin (2002) ja Sunshine (2007). Ilmeisesti samalla istutettiin elokuvanteon kipinä Garlandin mieleen, sillä miehen ohjausdebyytti Ex Machina julkaistiin vuonna 2015.

Ruotsalaistähti Alicia Vikanderin ja Oscar Isaacin tähdittämä Ex Machina oli ilmestymisvuotensa parhaita elokuvia. Elokuvan transhumanistinen konsepti ei ollut vielä erityisen vaikea ymmärtää, mutta tilanne muuttui heti seuraavan elokuvan kohdalla.

Hävitys (2018) perustuu Jeff VanderMeerin vaikeasti lähestyttävään tieteisromaaniin. Hävityksen julkaisu muuttui sotkuiseksi, kun tuottaja David Ellison olisi halunnut leikata siitä vähemmän älykkään ja massoille helpommin ymmärrettävän version. Garland ja toinen tuottaja sanoivat ei, ja elokuva päätyi Netflixiin. Hävitys on kieltämättä jo kohtalaisen korkealentoinen ja hankala tapaus purtavaksi.

Garlandin uutukainen on selvästi vaikein miehen elokuvista. Men on erikoinen sekoitus druidi- ja kelttiuskomuksia, folkkikauhua ja mielenterveysongelmia. Se on myös surrealistinen kertomus toksisesta maskuliinisuudesta, huonosti käyttäytyvistä miehistä sekä traumasta ja sen läpikäymisestä.

Elokuvan keskiössä on Harper (upea Jessie Buckley), joka joutuu keskelle raivoisaa eroa miehestään Jamesista (Paapa Essiedu). Ero päättyy kamalalla tavalla, jonka jälkeen Harper päätyy vuokraamaan komean talon Englannin maaseudulta. Talon omistaja Geoffrey (Rory Kinnear) vaikuttaa hieman lipevältä ja limaiselta tyypiltä, joka puhuu muun muassa ”kielletystä hedelmästä”, käyttäytyy kiusallisesti ja on muutenkin melko tunkeileva.

Elokuvassa on monta Geoffreyn tapaista miestä, jotka ovat toinen toistaan huonommin käyttäytyviä lääppijöitä – ja itse asiassa jokaista miestä esittää uransa komeimmat roolisuoritukset tekevä Kinnear. Ällöttävin hahmoista on ehkäpä kylän nihilistinen pappi.

Harper huomaa patikkareissullaan alastoman miehen, joka seuraa häntä takaisin vuokratalolle. Nainen pelästyy ja kutsuu poliisin paikalle. Mies pidätetään, mutta Harperin pettymykseksi hänet vapautetaan pian, koska mikään ei poliisin mukaan todista sekavan nudistin vainoavan häntä. Tilanne on luisumasta käsistä ja tapahtumat muuttuvat koko ajan entistä omituisemmiksi.

Ja mikä finaali Menissä onkaan. Se on sekoitus body-horroria, slasheria, pakanallisia ja raamatullisia allegorioita sekä syntymiä, kuolemia ja uudelleensyntymiä. Pimeä trippi David Lynchin ja David Cronenbergin tyyliin. Men ottaa finaalissaan korkeita kierroksia, ja pamauttaa komeasti jälkipolttimetkin päälle. Jo pelkästään lopun näkeminen on teatterilipun hinnan väärti.

Elokuvassa on selkeä MeToo-ajan teema: miehet ovat pahimmillaan vaarallisia sikoja, jotka kohtelevat naisia huonosti. Kyse on myös jostain aivan muusta, jostain ajattomasta; ihmiseläimen primitiivisistä, kielletyistä vieteistä. Garland sanoo paljon mutta niin vaikeaselkoisesti, että ainakaan ensimmäisellä katselukerralla elokuvan allegoriat eivät avaudu täysin.

Men esittää ison määrän runollisia vertauskuvia, jotka jäävät kaihertamaan mielen sopukoihin. Vastauksia pitäisi löytää, mutta onko niitä edes olemassa? Ehkä elokuvan loppu on pelkkää lynchimäistä ajatusvirtaa? Mene ja tiedä, mutta tässä on aivan varmasti yksi vuoden päräyttävimmistä, painajaismaisimmista ja surrealistisimmista elokuvakokemuksista.

Ette varmaan ylläty, että Menin on tuottanut laatustudio A24. Tuntuu siltä, että kaikki hyvät arthouse- ja indie-elokuvat tulevat nykyään sieltä. Onneksi Garland on löytänyt tuottajatahon, joka suostuu rahoittamaan näinkin villejä ja mielipuolisia juttuja. Taide ei ole ainakaan vielä kuollut. Mahtavaa!

Niko Ikonen


YouTube video